Päädyimme tekemään retken Inkojen kadotettuun kaupunkiin aikataulusyistä, sekä hieman riivanneen flunssan vuoksi helpoimmalla mahdollisella tavalla. Cuscosta parin tunnin bussikyyti Ollayantamboon, josta junalla Aguas Calientekseen, kaupunkiin aivan Machu Picchun juurella. Lyhyeksi jääneet yöunet paikallisessa hostellissa ja kukonlaulun aikaan vielä 30min bussimatka suoraan kohteelle.
Pieniä haasteita osui sekä meno-, että paluumatkalle. Aguas Calienteksessa meitä vastassa piti olla hostellin edustaja, vaan eipä mimmiä näkynyt. Majoitusliikkeen nimeä ei matkatoimisto ollut meille paljastanut, joten omin toiminkaan perille pääsy ei tullut kysymykseen. Hoidimme talouden kuntoon käymällä pankissa ja istahdimme lounaalle juna-aseman viereiseen ravintolaan. Kahta gringoa kadonnutta neitiä ei näkynyt vielä ruoan jälkeenkään, joten lähestyimme raflan tarjoilijaa alkeellisella espanjankielisellä avunpyynnöllä. Saimme duden soittamaan matkatoimistoon ja toisella yrittämällä ongelmamme meni perille asti. Hetken päästä nuori neiti hostellilta saapui jättimäisen kyltin kanssa ja pääsimme majoittumaan. Itse kaupunki on 110% turistirysä, jossa Machu Picchulle hamuavat käyvät kääntymässä ennen pääsyä itse kohteelle. Turismin vaikutus näkyi katukuvassa vaeltaneiden valkonaamojen määrän lisäksi hintatasossa, joka oli vähintään kaksinkertainen Cuscoon verrattuna.
Aamulla Aguas Calienteksen bussiasemalle suunnatessamme konkretioitui totuus siitä, että Machu Picchulla käy vuosittain turisti jos toinenkin. Pitkä jono Samsoniteja näkyi paljon ennen ensimmäistä bussia. Toiminta oli melkoisen tehokasta ja jono liikkui melko vikkelään. Matkalla oli mahtavat maisemat ja linja-autossa inokkaan odottava tunnelma. Perillä odotti seuraava letka turisteja, onneksi sisäänpääsyportit vetivät kuitenkin väkeä kiitettävään tahtiin ja vältyin tolkuttoman pitkältä ja vihaamaltani jonotukselta.
Lähes heti sisäänpääsyn jälkeen auennut maisema oli vielä kovin pilvien peittämä, mutta silti henkeäsalpaavan mahtava. Ihastelimme auringonnousua istuskelemalla raunioiden reunoilla ja ihmettelimme iholle tulleiden laamojen touhua. Parin tunnin hengailun jälkeen alkoi todella informatiivinen ja asiallinen opastettu kierros. Aurinko porotti kiitettävästi ja pilvet kaikkosivat lähes kokonaan. Kelpasi ihmetellä kyseistä ihmettä.
Melkeinpä koko reissun paras osuus koitti opastetun kierroksen jälkeen. Ostimme jo etukäteen liput Machu Picchu vuorelle, jolle lähdimme kapuamaan (99%turisteista käy viereisellå Wayna Picchu vuorella, jonne on varattava liput kuukausia etukäteen ja hintaa on käsitykseni mukaan roimasti enemmän kuin Machu Picchu vuorelle vaadittu 8$. Toki 8$ on hinta vain etukäteen ostettaessa (edellisenä päivänä), paikan päällä joutuu sinnekin päästäkseen pulittamaan 40$. Sen lisäksi, että Machu Picchu vuorelle kiivetessä ei tarvitse luovia sadan muun turistin seassa, se on korkeampi ja sieltä avautuu toooodella mahtavat maisemat). Ylös asti emme kerenneet, koska huippu suljetaan puolilta päivin. Todella mahtavat maisemat raunioille ja niiden ympäristöön aukeavat kuitenkin jo kun 2/3 osa matkaa on taitettu, joten kiipeäminen oli ehdottomasti pienen vaivan ja keskipäivän paahtavassa auringossa hikoilun arvoista.
Sen enempää Machu Picchua en kykene tähän kuvaamaa . Kuvat antavat pientä osviittaa, mutta niiden tuijottelu ei ole kuitenkaan lähelläkään sitä henngityksen pysäyttävää fiilistä kun kyseistä kauneutta ihastelee paikan päällä. Ehdottomasti mahtavimpia paikkoja joissa on tullut käytyä. Positiivista oli huomata myös, että levoton turistien määrä hävisi melko kivasti ympäriinsä, eikä alkujonottelujen kaltaista ryysistä ollut missään. Ilahduttavaa oli myös nähdä, että itse kohteella ei näkynyt yhtäkään krääsän kauppaajaa tahi muunkaltaista turismiin nojaavaa rahastustoimintoa.
Jonkin trailin dallaaminen olisi ollut varmasti hieno kokemus, mutta hieno oli reissu näinkin toteutettuna!
Lopuksi vielä muutama sana paluu kurimuksesta. Machu Picchulta paluun jälkeen vedimme ruokaa napaan ja pääsimme käymään hostellilla suihkussa. Hikien huuhtomisen jälkeen otimme vielä aulan säkkituoleilla parin tunnin päikkärit. Kauempaa hostellilla emme jaksaneet hengailla ja lähdimme kuluttamaan ennen junan lähtöä jäljellä olleita n. 3-4 tuntia kaupungille. Koska ihan hirveästi ei löytynyt tehtävää, eikä nähtävää päädyimme baariin herättelemään ruokahalua aperitiiveillä. Telkusta alkoi sopivasti Argentiina-Peru fudismatsi ja yhden aperitiivin sijasta päädyimme pelin ohdssa maistelemaan mm. kokalehdistä väsättyä drinkkiä ja muuta mukavaa. Illallinen muutaman oluen ohella naamariin ja olo oli mahtavan päivän jäljiltä mitä parhain.
Päätös päivälle osoittautui kuitenkin melko uuvuttavaksi ja istumalihaksia koettelevaksi. Junaveturi levisi kesken matkan ja uutta odoteltiin pari tuntia. Pitkäksi venyneen junamatkan päätteeksi ennen lähtöä nautitut oluet olivat kulkeutuneet elimistössä siihen pisteeseen, että niistä oli aika hankkiutua eroon. Saamani ilmoituksen mukaan se ei ollut kuitenkaan mahdollista ja melkoisessa ihmisvilinässä todella hektisesi hätäilleet ja sekoilleet oppaat työnsivät meidät massiviset kuplat otsissa Cuscoon vievään minibussiin. Keventääkseen tilannetta reissun järjestäjä päätti vastalauseistani huolimatta työntää meidät, kirkkaasti kaksi isointa äijää, auton etupenkille. Istuin oli suunniteltu korkeintaan 1,25 normaalikokoiselle ihmiselle ja jalkatilaa ei ollut lähimainkaan riittävästi edes yhdelle yli 190senttiselle. Lisää riemua matkan starttiin tarjosi vielä satunnainen herrasmies joka päätti paiskata auton oven kiinni kun olin saanut tungettua vasta puolet itsestäni sisään. Ovi pamahti sääriluille melko rapsakasti ja hetken, pienen hetken, meinasin päästää pari valittua sanaa Ollayantambon aamuyöhön. Maltoin kuitenkin mieleni, tunkeuduin sisään ajoneuvoon, hyvästelin ahtauden myötä verenkierron alaraajoissani ja vaivuin tuskaiseen uneen. Parin tunnin bussireissusta ei kovin kaunista satua saa kirjoitettavaksi, joten jätän välistä. Mukavampiakin etappeja on reissulla eteen osunut. Machu Picchu oli ehdottomasti kuitenkin myös paluu kurimuksenkin arvoinen. Fiilis könytessäni 4 jälkeen aamusta ensin vessaan ja sen jälkeen 24h tauon jälkeen sänkyyn oli mitä mainioin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti