Cusco

Peru on jäänyt jo taakse ja kirjoittelen tätä tarinaa Bolivian puolelta. Tarinoinnin Cuscosta olen aloittanut jo moneen kertaan, mutta tulos on ollut melko laihaa, tekstiä ei tästä kylästä tahdo millään syntyä. Mikä on sinällään ihme, koska Cusco oli Perussa vierailluista paikoista ehdoton suosikkini.

Hostelli jossa majoituimme kuului samaiseen puljuun kuin Limassakin kotinamme toiminut majoitusliike. Pariwana hostel Cusco oli todella asiallinen paikka. Parhaita hostelleita jossa olen öitäni viettänyt. Rakennuksena ja miljöönä todella mahtava, joskin öisin meinasi olla jäätävän kylmä! Kylmyys johtunee faktasta, että kaupunki on 3400m korkeudessa ja kuten on jo tutuksi tullut, niin lämpötilavaihtelut ovat näissä korkeuksissa melkoisia. Päivällä paahtuu shortseissa ja släpäreissä, iltaisin jengi pukeutuu untuvatakkeihin ja vetää pipon syvälle päähän. Kontrastit sääolosuhteisen välillä konkretisoituivat hienosti kun kävelykierroksen alussa opas jakoi 60:stä aurinkorasvaa punertaville turisteille ja parin tunnin kierroksen lopuksi taivas repesi raekuuron merkeissä ja maa muuttui valkoiseksi.

Kaupunki on itsessään hieno näky. Reippaasti kolonialistista arkkitehtuuria ja  rakennuksia ja jopa inkojen vallan ajalta. Kaupungissa näkyy hienolla tavalla sen pitkä historia ja katuja dallaillessa oli hienoa ihastella hyvin säilyneitä ja restauroituja rakennuksia. Cusco tunnetaan inkojen pääkaupunkina ja sen lähettyviltä löytyy iso liuta raunioita inkojen ajoilta. Cuscon yöelämää on kehuttu Perun parhaaksi ja kävelykierroksella saatu kuva meiningistä oli oikein asiallinen. Kovista suunnitelmista huolimatta matka Cuscon yöhön jäi ikävä kyllä toteuttamatta. Kämppis oli kuumeessa ja itselläni painoi jostain syystä tässä vaieessa reissua melkoinen väsy.

Pitkästä aikaa suuntasin kämppiksen potiessa flunssaansa punttisalille. Kokemus oli monella tapaa erikoinen. Vastaanoton naisvirkailijat eivät olleet ilmeistään päätellen nähneet mitään vastaavaa arviolta reilusti yli 80-vuotisen elinkaarensa aikana. Olin erittäin helpottunut, että sain lopulta mennä pukukoppiin yksin. Pelkäsin rouvien hymyilevän itselleen sydänkohtauksen,mmutta eipä auta valittaa,  avuliaisuus oli häkellyttävää. Salille kavutessani iski silmääni tolkuttoman laaja kirjo erilaisia varusteita ja vaatetusta. Kravatti-kauluspaita-slipover-puvunhousut yhdistelmässä ylätaljaa raivokkaasti repinyt herrasmies oli ehdoton suosikkini. Muutama muukin oli saapunut salille ilmeisesti suoraan toimistolta, eikä ollut muistanut pakata treenivehkeitä mukaan. Villapaidat tai toppatakit päällä olleet olivat ilmeisesti pudottelemassa kiloja, luvattoman pienissä ja pinkeissä mikroshortseissa ja henkseleissä olleen miehen varustevalinnan taustoja en halua tietää. Erilaisten varusteiden lisäksi huomionarvoista oli jengin määrä. Liikkumaan ei juuri mahtunut. Kun yksi teki temppujaan tangolla, piti muiden nojata tiukasti seinään, jotta suorittajalla oli tilaa toimia. Oman jälkeni jätin salille astumalla jalan lattialaudoista läpi. Onneksi painoja ei ollut sillä hetkellä käsissä, koska siinä tapauksessa vahinkoja olisi väen paljoudessa aiheutunut aivan varmasti. Keikka kustansi 3€ ja ilmeisesti treeni oli jossain määrin onnistunut, koska en saanut käsiäni suoraksi 3 päivään. Poseeraukset Machu Picchulla olivat tämän myötä ehkä hieman koomisia, puhumattakaan näystä kun yritin vaihtaa paitaa tai kaivaa jotain taskuistani.

Joka tapauksessa omalta vähiseksi jääneeltä kokemuspohjaltani voin sanoa, että Cusco on Perun asiallisin kaupunki.