Ratsastaminen oli reissun "to do-listalla" alusta alkaen. Mielikuvissani ratsastin autiolla rannalla auringonlaskuun, käytännössä päädyimme seikkailemaan Sasqayawamanin Inka-raunioille vuoristoon. Reissu oli kaikenkaikkiaan erittäin asiallinen ja ehdottomasti 10€ arvoinen! Maisemat korkeuksista olivat mahtavia, sää lämmin, opas tiesi mistä puhui ja valkoinen orini Rosio veti todella hienosti pitkin jyrkkiä rinteitä. Innostuipa tuo ajoittain raviin ja laukkaankin, mikä riitti allekirjoittaneen kaltaiselle noviisille jonkinasteisen adrenaliinivirtauksen vapautumiseen. Mahtavuutta...
Aikaisempi kokemukseni ratsailla olemisesta oli melkolailla erilainen nyt tehtyyn reissuun verrattuna. Joskus vuosia sitten eksyin ensimmäistä kertaa Hevosen selkään tallilla jossain Mäntsälän lähettyvillä. Sillä keikalla meikäläistä talutettiin kypärä päässä todella rauhalliseen tahtiin aitauksessa. Tällä kertaa ei suojavarusteista ollut puhettakaan, perehdytys oli lyhyen ytimekäs: kylkiin kun potkii niin vauhti kasvaa, ohjaksista nykimällä elikko joko kääntyilee tai hidastaa. Ei sinällään mitään uutta informaatiota, mutta kun reitti lähti heti kättelyyn melkoiseen nousuun ja maasto oli tooodella kivikkoista, oli ensimmäiset minuutit kämmenet melko hiessä. Yllättävän nopeasti pääsin kuitenkin heposen kanssa sinuiksi ja pääsin nauttimaan maisemista ja matkanteosta täysin rinnoin.
Ratsastelun ohessa jalkauduimme aika ajoin perehtymään Inkojen historiaan ja Sasqayawamanin raunioihin, sekä ryömimään vuoristossa olleisiin luoliin joissa Inkat kävivät ottamassa yhteyttä tuonpuoleiseen. Hauskaa ja sivistävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti