Ensimmäinen stoppi Argentiinassa osui Saltaan. Se oli sopiva pysäkki matkan varrella ja paikan nimeä kantava olut oli ollut erittäin hyvää suola-aavikoilla seikkailtaessa, joten miksipä ei.
Majoitukseksi löytyi ennakkoon epäilyttävän hyvä hostelli n. puolentunnin bussimatkan päästä kaupungista. Arvostelut olivat huikeita ja majoitus oli ilmainen. Uutuuttaan hohtava hostelli ei osoittautunut lähellekkään arvostelujen luoman hypen arvoiseksi, huokea hinta helpotti oloa kuitenkin sen verran että vaihtoa ei tarvinnut kuitenkaan miettiä. Saltan vierailu päätettiin jo alunperin pyhittää chillailulle, joten ihan tolkuttomasti ei ympäriinsä ämpyilty. Pitkät yöunet, pöytäfudista, bilistä ja paljon NBA:ta telkkarista, sekä tietysti muuten vaan puolikoomassa makoilua. Mestassa oli tosin ajoittain käynnissä sen luokan festarit, että aivoja ei kyennyt ihan täysin kytkemään päältä. Irlantilaisjohtoinen bileporukka painoi menemään aamusta iltaan kunnioitettavan kovalla tatsilla. Lähes alastomat pöydällä tanssijat tai sisällä fillaroineet maalatut miehet vetivät omaa showtaan muun kansan hurratessa, muu väki meidän ohella keskittyi olemaan ja chillailemaan kaiken kaaoksen keskellä.
Hostelliin eksyi rajalta samassa bussissa suomalainen pariskunta. Erittäin mukavia ja hienolla asenteella liikenteessä olevia tyyppejä. Oli oikein asiallista jutella pitkästä aikaa 1.kotimaisella jonkun muunkin kuin reissufrendini kanssa. Terveiset Viiville ja Villelle!
Itse kaupungille teimme kaksi reissua. Yleistä kävelyä ympäriinsä, vähän asioiden hoitamista koska majoituksessa ei toiminut netti, sekä tietysti hyvää ruokaa. Ensi kosketus punaiseen lihaan Argentiinassa oli lähes kaikkea mitä uskalsin odottaa. Tilaamamme pippuripihvit olivat levottoman kokoisia, käsittämättömän mureita ja koko annos kaikessa yksinkertaisuudessaan hämmentävän maukas. Ilo oli myös huomata, että Argentiinassa on tarjolla hyvän lihan lisäksi myös hyvää jäätelöä. Vielä erittäin edullista sellaista. 300g ämpäristä "homemade" jädeä joutui pulittamaan vajaat 2€! Tähän mennessä jäätelöt ovat tällä mantereella olleet moneen kertaan sulanutta kuraa, toisin täällä!
Kaupungista pisti Bolivian jälkeen silmään viimeistely: talot näyttivät suomalaiseen silmään taloilta, ei hökkeleiltä tai rankasti alkoholin vaikutuksen alaisena duuniaan paiskovan arkkitehdin näkemyksiltä epämääräisistä tiilikasoista. Hassuhattuisia perinneasuihin pukeutuneita tätejä, eikä katukauppiaitakaan enää näkynyt, autot olivat uudehkoja ja siistejä ja ihmiset eri näköisiä. Selkeästi enemmän "länsimainen" mesta, oli se sitten hyvä tai huono juttu. Koska kaupungissa oli mahdollisuus kiivetä ihailemaan maisemia "maailman katolta", teimme yleisesti lempi sightseeing reissuni cablecarilla a.k.a telefericolla (juuri nyt en keksi muuta suomenkielistä nimitystä vekottimelle kuin hiihtohissi) jonkinnäköisen kumpareen huipulle. Näkymät aukesivat koko kaupungin yli ja niitä kelpasi ihailla auringon paisteessa kahvia hörppien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti