Perusta siirryttin Bolivian puolelle Copacabanan kaupunkiin. Mesta sijaitsi Titicaca-järven rannalla ja maisemat tältä puolen olivat mielestäni hienommat. Kylä oli muutenki Punoa asiallisempi ja hintatasoltaan huomattavasti huokeampi. Vierailu jäi lopulta osaltani melko tyngäksi. Kaverini poti edelleen tautiaan Copacabanaan siirryttäessä, joten otimme pari ensimmäistä päivää levon kannalta. Frendilleni lepo teki hyvää ja hän pääsi pikku hiljaa paremmin jalkeille. Oma kroppani ei löhöilystä välittänyt ja päätti protestina ottaa frendiäni jo viikon riivanneen taudin myös omaksi ilokseen.
Kaverini huilaili kämpällä Punossa, kun allekirjoittanut ihmetteli Titicacaa ja kelluvia saaria. Copacabanalla meikäläinen makaili sängyn pohjalla frendini kiertäessä järven päänähtävyyden, isla del solin. Pari kertaa päivässä piipahdin syömässä ja niillä reissuilla ihmettelin kylän menoa ja meininkiä. Tekemieni ruokareissujen pohjalta en syvempää analyysiä lähde heittämään. Huomiota herätti lähinnä länkkärien osuus ravintoloiden tarjoilijoina ja aiempaa huomattavasti verkkaisempi elämys ravitsemusliikkeissä. Ruokaa ei nenän eteen ilmestynyt ihan tuossa tuokiossa, se valmistettiin ilmeisen kovalla harkinnalla ja hartaudella. Eipä meillä ollut mihinkään kiire, joten tämä sopi vallan mainiosti.
Eräs hämmentävimmistä ravintolareissuista osui ensimmäiselle dinnerille kylään saavuttuamme. Meksikolaista sapuskaa tarjoava ravintola vaikutti oikein asialliselle ja tarjoilijapoika todella palvelualttiille. Tilasimme safkat ja odottelimme parikymmentä minuuttia niin ruokia kuin juomiakin. Sen sijaan, että olisimme saaneet tilaamamme bisset tai quesadillat, tarjoilija ilmoitti ettei tiedä missä kokki on ja ruoan saamisessa voi näin ollen mennä tovi. Hän ei myöskään pysty tuomaan oluita, koska ei tiedä missä ne on jemmassa. Pitkän reissaamisen jäljiltä vatsa kurni siinä määrin, että emme jääneet tällä erää odottamaan cheffin saapumista, tai oluiden löytymistä.
Jos jotain kylästä pitää suositella, niin kannattaa kiivetä sen kyljessä olevan mäen huipulle. Frendini ottamien kuvien perusteella maisemat Titicacalle olivat oikein hienot. Samoin kannattaa suunnata La Paziin lähteviin busseihin päiväsaikaan ja pitää silmät auki. Matkalla oli todella huikeat maisemat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti