Hirveästi ei ole tästä viikon stopista kerrottavaa, koska oikeastaan mitään ei tullut tehtyä. Ennenkin olen ollut tekemättä mitään, mutta nyt saavutin siinäkin hommassa täysin uuden ulottuvuuden. Hommaa on vaikeaa edes kuvata näillä kirjallisen tuottamisen lahjoilla. Jos haluaa lukea meikäläisen kuluneen viikon meiningeistä enemmän, kannattaa ostaa tyhjä vihko ja lueskella sitä. Siihen on kiteytetty hienosti kuluneen viikon tapahtumat.
Jos nyt jotain tähän kuitenkin keksin, niin ensimmäisenä päivänä paistoi aurinko, sen jälkeen oli todella pilvistä. Aamiaiskantispaikassa, Papaya raflassa, syötiin myöhäinen ja tukeva aamiaissetti "Tsunami" (munia, pekonia, kinkkua, kroisantteja, hilloa, voita, hedelmiä, kahvia, mehua sekä lettuja banaanilla ja vaahterasiirapilla). Tukevan aamiaisen päälle kävelyä ja chillailua rannalla, sekä päälle päivän ensimmäinen nollaus. Nälän taas yllättäessä päivän toinen ateria, kantaraflassa Tikilimbossa (listalla oli paljon länkkärisafkoja ja voin sanoa niiden maistuneen melko mukavasti. Ecuadorilainen keittiö ei herätä reilun kuukauden jäljiltä allekirjoittaneessa kovinkaan lämpöisiä tunteita). Vaikka tavoite on popsia evästä 6 kertaa päivässä, meni sykli Montañitassa uusiksi ja kaksi keikkaa raflaan riitti tällä erää enemmän kuin mainiosti. Dinnerin päälle jälleen kävelyä rantaa pitkin ja tovi istuskelua paikallisesta luonnosta, maisemista, yms. nauttien. Rannalta paluun jälkeen päivän toinen nollaus, kunnes uni yllätti, aamu koitti ja rumba lähti jälleen käyntiin alusta, eli aamupalasta Papayassa.
Pilvisillä keleillä ei juuri surffareita näkynyt ja omaltakin osalta se homma siirtyi tuonnemmas. Bileet kylässä oli pystyssä torstaista lauantaihin. Hyvin olemattoman panokseni kävin kemuihin antamassa kovin uneliain silmin. En mä vanhaksi ole vielä tullut, mutta ei rehellisesti sanoen enää oikein jaksa kiinnostaa yössä heiluminen.
Muutaman korttelin keskustan alueelle kun työntää ison liudan käsitöitään (koruja, yms.) kauppaavia tätejä ja setiä, krääsäfeikkikojuja sekä "cokteleria-minibaarikojuja" sinne tänne ja sekaan surffitukkaisia turisteja haaremihousuissaan, tietää olevansa Montañitassa. Turismi haisee kyseisessä kylässä todella rankasti, mutta ei onneksi ihan niin pahasti kuin ensialkuun pelkäsin odottaa. Ecuadorin "sunny beachista" ei ollut kyse, mutta jonkinlaisesta länkkäreiden ja isoista kaupungeista valuvien paikallisten huvipuistosta kuitenkin. (Bulgarian Sunny beachilla vietin yön reissatessani Romania-Bulgaria akselilla 2008. Paikka ei ollut silloin enää ihan yhtä asiallinen mesta kuin edellisellä visiitilläni 80-luvulla. Sunny beach 2008 oli yksi synkimmistä paikoista joissa olen vieraillut. Henkilökohtainen maanpäällinen helvettini, tai ainakin hyvinkovin lähellä sitä) Biitsiä on silminkantamattomiin, hiekka on hienoa ja muutenkin ihan asiamesta).
Montañita oli itseasiassa ihan asiamesta. Ranta jatkui silminkantamattomiin, hiekka oli hienoa ja se on hyvä silloin!
Pitkäksi venynyt reilun 6viikon hengailu Ecuadorissa alkaa olemaan takana päin. 05:20 heitimme reput selkään ja taivalsimme ensimmäiselle bussille. Se kuljetti meidät 2,5h Guayaquiliin, kaupunkiin josta kaikki paikalliset kehoittivat meitä pysymään kaukana. Bussin ikkunasta katsoen olen paikallisten kanssa samaa mieltä, toki uteliaisuutta jäi snadisti ilmoille kun reissumessiaat Riku ja Tunna kehoittivat kokeilemaan vierailua kyseisessä pitäjässä. Ehkä ensi kerralla? Tällä erää matka jatkuu kuitenkin toisella Bussilla kohti Perun kaupunkia Limaa. Matkalle kertyy pituutta melko rapsakasti. Kilometrejä en vaivautunut kaivamaan, matka-ajaksi on annettu ~30h. Alkumetreillä voin sanoa, että kaikki Etelä-Amerikassa bussilla piiiiiitkää matkaa taittavat: panostakaa pari dollaria ja ostakaa VIP-liput. Tässä sohvalla makaillessa on prameammat oltavat kuin airbussin business luokassa. Kolme ruokaa tarjoillaan päivässä, leffa valikoima laaja, tuoli menee lähes vaaka-tasoon ja lebensraumia on kerrankin riittävästi. Toki matkaakin on takana vasta 1,5h, joten pahin on tuskin vielä takanapäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti