30 tunnin Bussimatka Limaan sujui yllättävän kivuttomasti. Yöllä maistui uni, 7 leffan katsomiseen katosi melko huomaamatta iso liuta kilometrejä ja loppu aika tuli tuijoteltua maisemia ikkunasta.
Hostelli, nimeltään Pariwana, oli todella asiallinen. Yksi kirkkaasti parhaimmista joissa olen öitäni viettänyt. Suosittelen! Majoittumaan pääsimme n. 20.00 aikaan. Pitkän reissun päätteeksi suihku ja hostellin ravintolaan riipomaan ruokaa ja muutama olut. Ajatuksena oli rentoutua kevyesti ja painua ajoissa pehkuihin. Ajatus jäi kauniiksi ja kovin kaukaiseksi. Seuraamme liittyi samalla bussilla ja taksilla reissannut saksalainen dude, jonka kanssa otettiin ensin muutama erä bilistä ja sen jälkeen suuntasimme Liman yöhön. Yö venyi lopulta pitkälle aamupäivään asti.
Kivaa oli, mutta varjopuolena tuli huomattua että ensimmäistä kertaa reissulla tulimme myös "ryöstetyksi". Baarissa oli pöytiin tarjoilu ja tarjoilija mitä ilmeisemmin huomasi että allekirjoittaneella ei ollut juurikaan palan hajua uuden valuutan arvosta. Juomien hinnat olivat ennenpitkää jotain täysin muuta kuin niiden olisi pitänyt olla. Hyväuskoisena ja sinisilmäisenä suomalaisena maksoin kiltisi sen mitä täti pyysi, enkä edes osannut ajatella hänen nyyhtävän meiltä taskuja tyhjäksi. Vasta seuraavana aamuna lompakkoon kurkistaessani kykenin tekemään muutaman alkeellisen yhteenlaskun ja toteamaan tapahtuneen. Baari-ilta ei ollut suomalaisittain tolkuttoman kallis, sama summa palaa Helsingin yössä melko vaivattomasti. Limassa olisi kuitenkin voinut päästä huomattavasti halvemmalla, jos olisi ollut edes osittain kykyä ajatella fiksusti.
Koska Lima vaikutti todella asialliselle kaupungille ja matka Cuscoon oli varattuna jo seuraavalle päivälle, ei ollut juurikaan aikaa vetää unta palloon. Lähialueen katsaus jalkaisin kaupungilla pyörien vahvisti fiiliksen Liman asiallisuudesta. Olisin helposti voinut viettää kaupungissa pidempään. Hienoja mestoja ja hyvä fiilis. Ohuesti harmittaa Quitossa vietetyt 6 viikkoa, koska pääkaupunkien vertailussa Ecuador jää kirkkaasti Perun jalkoihin. Ensi kerralla... Sen kummempaa faktaa yksittäisistä nähtävyyksistä tms. en kykene heittämään. Tällä pikavisiitillä keskityimme enemmän yleisen meinigin aistimiseen kuin jonkin yksittäisen nähtävyyden pällistelyyn (samalla meiningillä on toki reissattu kaikissa muissakin mestoissa).
Seuraava bussimatka vie siis Cuscoon, tämän kertaiselle etapille kertyy kestoa 20h. Bussifirma vaihtui Cruz del surista Tepsaan, joka oli virhe. Vaikka netissä olleiden kuvien perusteella presidential luokan lipuilla fasiliteettien piti olla yhtä prameat kuin viimeksi, sujuu matka edelliseen verrattuna huomattavasti alkeellisimmissa olosuhteissa. Jalkatilaa on onneksi normibussia enemmän ja ruokatarjoilu tuntuu skulaavan.
Odotettavissa on muutenkin snadisti tuskaisempi etappi. Onnistuin reväyttämään jonkin paikan niska-hartiaseudulta, enkä nukkunut sen myötä toisena yönä peräkkäin juuri ollenkaan. Ensimmäistä kertaa eläessäni onnistuin vilkaisemaan kelloa vähintään kerran jokaisena yön tuntina, asennon vaihtaminen vaati pään kannattelua kädellä. Laatu unta siis. Näillä jumeilla istuminen bussinpenkillä ei ole täysin silkkaa nautintoa. Odotettavissa on myös nousu lähes 4000 metriin. Moinen kiipeäminen on satavarmasti aistittavissa vähemmän miellyttävinä tunteina korvien välissä.
Odotettavissa ei liene reissun mielyttävimmät 20h, mutta veikkanpa että parin päivän päästä Machu Pichulle kavutessani voin todeta bussissa kärvistelyn olleen siellä avautuvan maiseman arvoinen.
On vielä mainittava, että kameraa en visiiti aikana esille ehtinyt kaivamaan. Kännykällä räpsin pari muistoa. Lisäksi yllätin itseni puhumalla yllättävän hienosti espanjaa. Google translator on vielä ehdoton apuväline, mutta ilman sitäkin menee ihan kivasti. Englannin voi unohtaa lähes täysin, eipä sitä täällä kovin moni paikallinen puhukkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti