Etelä-Amerikan viimeinen etappi jäi vain viikon mittaiseksi, muaalla meni liian pitkään. Koska aikaa ei ollut, niin emme lähteneet ämpyilemään ympäriinsä, vaan laskimme ankkurimme melko tiukasti pääkaupunkiin Santiagoon. Heti kärkeen on annettava varaukseton thumbs up hostellillemme Castillo surfistalle. Yksi reissun parhaista majoituksista, jonka omistajana hääri suurinpiirtein meikäläisen ikäinen surffaridude Kaliforniasta. Tähän mennessä parhaan sängyn lisäksi hostellilla vallitsi jopa hieman pelottavan "kotoisa" fiilis. Hiljaista kuin huopatossutehtaalla.
Santiagon kaupunki pääsee helposti tämän reissun lähes loputtomalle asiallisten mestojen listalle. Jos aikaa ja virtaa olisi ollut enemmän, olisin varmasti retkahtanut tähänkin paikkaan isosti ja kovaa. Santiago oli Buenos Airesin ohella hyvin euroopplalaisen oloinen kaupunki ja se yllätti siisteydellään. Väkeä tulvi kaduilla suurina massoina, mutta tunnelmaa ei löytynyt etsimälläkään ihan yhtä lailla kuin pääkaupungista Argentiinan puolella. Ihmiset olivat ystävällisiä, vaikka joku pitkäkyntinen puhelimeni anastikin. Tiedusteluumme mistä saisin ostettua anastetun luurin tilalle uuden, kävelykierroksen vetäjä ehdotti todella huokeaa "virallista" pimeidenmarkkinoiden keskittymää. Hän toki huomautti, että tavara siellä on todennäköisimmin varastettua, mutta hinnat olisivat kuulemma huokeita. Yritin viisastella oman puhelimeni takaisin ostamisella ja mielessä kävi avautua dudelle hartaamminkin, mutta enpä vaivautunut moiseen. Jätin kuitenkin rahoittamatta jonkun roiston bisneksiä ja kävin hakemassa uuden puhelimen viralliselta Samsungin jälleenmyyjältä listahintaan.
Sapuskaa tuli popsittua pääosin lukuisissa ja oikein asiallisissa sandwich-mestoissa, kaiketi paikallinen erikoisuus. Vaikka etukäteen janosin chileläistä viiniä, sen kittaaminen jäi vain muutamaan lasilliseen. Jumaltenjuomaa tuli litkittyä kiintiö täyteen Argentiinan puolella. Päiväreissu parin tunnin päässä ooevaan rannikkokaupunkiin Valparaisoon oli ehdottomasti tekemisen arvoinen. Kaupungin katukuva oli todella omaperäinen ja kiehtova poikkeuksellisen runsaan katutaiteen myötä. Kapeilla mäellä kiemurrelleilla kujilla ei juuri koristelematonta seinää näkynyt. Tuhannet maalaukset koristivat kaikkea asfaltista seiniin ja muihin pintoihin joihin maalia voi ylipäätään lätkiä. Hienoa ja erilaista!
Monta paikkaa Etelä-Amerikassa jäi näkemättä, vaikka tolkuttoman paljon tuli nähtyäkin. Nyt käydyistä maista palaan varmasti Chileen aivan ensimmäisten joukossa. Erityisesti Atacaman aavikolla olisin halunnut vierailla ja Santiagossakin olisin viettänyt helposti toisen viikon. Aavikon osalta jäi ohuesti harmittamaan tieto siitä, että kävimme Bolivian puolella alle tunnin ajomatkan päässä mestasta ja koukkaus sen kautta olisi ollut muutenkin etenemisennkannalta nyt tehtyä järkevämpi vaihtoehto. Olisihan se hienoa jos voisi joskus olla jälkiviisas jo etukäteen. Tällä erää näin. Chile ja Etelä-Amerikka jäivät taakse, edessä koittavat Uusi-Seelanti ja Oseania. Ihan heti en mitään parempaakaan keksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti