Suuntasimme Melbourneen kovalla innolla. Edellinen mesta, Cairns, ei ollut kovinkaan viihtyisä mesta ja Melbournea oli maailmalla hehkutettu Australian kaupungeista eniten. Ainoana huolenaiheena oli tolkuttoman kova helle jotka kaupunkia oli viime aikoina riivannut. Helteessä kärvistelyn pystyi unohtamaan kuitenkin heti kättelyssä, iltasella oli pitkästä aikaa puettava pidempää vaatekertaa päälle. Päivällä toki tarkeni kiitettävästi, elohopan kivutessa kolmenkympin paremmalle puolelle. Edellisviikkojen neljäkympin lämpöjä ei tarvinnut kuitenkaan sietää.
Ensimmäinen päivä meni pääosin aloilleen asettumisessa ja edellisyön univajeen paikkaamisessa. Neljän hengen dormiimme meidät toivotti tervetulleeksi huoneessa viisi viikkoa asustellut saksalainen jannu. Mies oli vallannut huoneen melko lahjakkaasti, kamat olivat levällään kuin Jokisen eväät (kyseisen sanonnan alkuperää on reissatessa pohdittu useaan otteeseen). Jättikokoisen miehen intresseihin ei kuulunut henkilökohtainen hygienia ja huoneessa leijaili melko etova hien ja paistorasvan löyhkä. Pohdin, että vedämmekö me hajuja puoleemme vai toisinpäin. Viimeiset kolme majoitusta tarjosivat kuitenkin melko rapsakat elämykset tuoksujen saralla.
Melbournessa pyörimme joulua kanssamme viettäneiden suomalaismimmien kanssa. Heti kärkeen suuntasimme Australian avoimiin, josta olimme varanneet liput neljännesvälieriin. Tapahtuma oli loistava kokemus, puitteet todella komiat ja matsikin asiallista seurattavaa, vaikka Dominica Cibukova vei Simona Halepia näytöstyyliin ainoastaan tasan tunnin kestäneessä mittelössä. Tennis oli odotetusti läsnä Melbournessa melko vahvasti, jengi seurasi matseja ympäri kaupunkia levitetyiltä jättiskriineiltä.
Muita mainittavia ja mieleenpainuneita juttuja kaupungista olivat todella komea ja viihtyisä jokivarren "bulevardi", kylän korkein rakennus Eureka skydeck josta aukesi mahtavat näkymät koko kaupungin ylle, tunnelmallinen Fitzroyn kaupunginosa lukuisine putiikkeineen, baareineen ja ravintoloineen, sekä fillarointiretki St Kildaan. Fillarointiretki kulki Albert parkin halki ja puistosta aukesi todella mahtavat näkymät kaupungin siluetista. Perillä St Kildassa väki grillasi itseään pitkällä biitsillä kirkkaalta taivaalta paistaneen auringon alla. Fitzroyssa piipahdimme viimeisen illanvieton merkeissä googlen hakutuloksissa maailman parhaaksi (tai ainakin Melbournen) baariksi mainitussa Black pearlissa, sekä parissa muussa kuppilassa. Drinkit olivat mestassa kieltämättä melko hyviä, mutta nauttimani whisky sour tyyppinen juoma ei kuitenkaan vedä vertoja ikisuosikkini kotoisen Groteskin vastaavalle.
Viimeisenä iltana jutut pyörivät melkolailla matkamme ympärillä ja reissua oli kieltämättä mukava muistella. Fiilikset matkasta ja kotiin lähdöstä olivat illan aikana mitä parhaimmat ja oli vaikeaa olla hymyilemättä. Seuraavana päivänä, paria tuntia ennen lentokentälle siirtymistä fiilarit muuttuivat kuitenkin melkoisesti ja tuli melko ontto olo. Ensimmäistä kertaa todella konkretisoitui, että matka tulee tuota pikaa päättymään. Viimeisenä päivänä taivas tiputteli vettä ja aika kului pääsääntöisesti korttia pelaamalla. Kävimme leffassa tsiigaamassa reissun ensimmäisen hyvän pätkän elokuvateatterin kankaalta. American hustle on hyvä pätkä. Ennen leffaa vedin nälkääni täysin ennakko-odotusten vastaisesti yhden reissun parhaimmista purilaisista. Paikallisen Schintzy (tjsp.) ketjun tuotos oli loistava. Fressit raaka-aineet ja sopivasti erilaisia ja perushutusta poikkeavia makuja hyvällä otteella. Makuelämyksen loistavuuteen saattoi vaikuttaa kropassani jyllännyt kevyt kohmelo, mutta kyseinen burgeri oli kyseisellä hetkellä lähestulkoon pala taivasta.
Melbournen lentokentällä löimme reissufrendini kanssa toviin viimeiset ylävitoset. Minä lähdin takaisin Eurooppaan, Espanjan auringon alle jamfrendini suuntasi Kambodzaan. 8kk reissasimme lähes 24/7 toistemme seurasta enemmän tai vähemmän nauttien. En olisi ikinä pystynyt kuvittelemaan, että kykenisimme reissaamaan koko ajan ilman jonkinsortin räjähdystä tai ihan vaan toisen naamaan ja juttuun kyllästymistä. Yhteinen matkamme meni kuitenkin loppupeleissä huikean hienosti ja harmonisesti. En voi kuin kiittää ja kumartaa! Melbournen osalta kiitokset jälleen myös Essille ja Emmalle, oli kivvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti