Hamner springsin spa-keikan jälkeen otimme suunnan kohti Franz Josefia. Perillä kohokohtina odottivat jäätiköt, Fox- ja Franz Josef. Ensin mainittu jäi lopulta tarkastamatta kovan sateen vuoksi, jälkimmäistä kävimme katselemassa monen eri polun varrelta. Jäätikkö itsessään oli todella vaatimaton, eikä sen lähettyville ollut jalkapelillä asiaa. Jäätikölle päästäkseen olisi tarvinnut pulittaa suuria summia helikopterikyydistä. No, thanks! Teimme muutamia lyhyitä trekkejä, eli Uusi-Seelantilaisittain tramppeja, jäätikön ympäristössä. Ei mitään maata mullistavaa, mutta makeita maisemia tooodella tiheän sekametsän keskellä. Kyllästyttyämme dallailemaan opastetuilla poluilla, teimme omalla luvalla pienen trampin myös syvälle metsän siimekseen. Vaikka suunta oli koko ajan lähes täysin selvillä, ei tiheästä ryteiköstä pois löytäminen ollut täysin päivänselvä juttu. Lopulta kapusimme äänihavaintojen perusteella kiertoreitiltämme takaisin virallisille poluille. Omalla reitillämme näkymät jokivartta pitkin olivat oikein asialliset ja oli todella rauhoittavaa kävellä lyhytkin matka omassa rauhassa, kaikilta turistimassoilta piilossa.
Franz Josefin hostellista löytyi sauna, johon suuntasimme innokkaina tramppien jälkeen. Vasta lämmennyt kiuas ei kuitenkaan huhuista huolimatta jaksanut palvella ensimmäisiä innokkaita asiakkaitaan. Oikeastaan koko Uuden-Seelannin visiitin aikana majotuimme YHA-ketjun hostelleihin (Youth Hostelling Assocication). Mestat olivat poikkeuksetta todella siistejä, hyvin varusteltuja ja homma toimi niissä oikein mallikkaasti. Ne olivat kuitenkin melkoisia joukko nukuttamoja, väkeä oli melkoisesti. Reissun aiempiin hostelleihin verrattuna asiakkaissa oli huomattavan paljon enemmän varttuneempaa väkeä, sekä harvoin hostelleissa eteen tulevia lapsiperheitä. "Hostellifiilis" kyseisistä paikoista puuttui lähes totaalisesti, jotenkin ilmapiiriltään järjestäen melko hajuttomia ja mauttomia paikkoja. Suosittelen silti.
Sateinen Franz Josef jäi taaksemme hieman epäselvissä tunnelmissa. Voimakkaat sateet olivat aiheuttaneet maanvyöryjä, jotka ooivat katkaisseet edellispäivänä ainoan etelään johtavan tien. Yön aikana tilanne oli pahentunt ja lähtiessämme aamusella liikenteeseen meillä ei ollut varmuutta siitä pääsisimmekö perille. Tiedoitus mahdollisesta tien aukeamisesta oli tiedossa klo 1500. Viimeisellä taukopaikalla ennen maanvyöryjä oli melkoinen ruuhka. Pääsääntöisesti Uuden-Seelannin teillä sai ajella lähes yksikseen, mutta nyt pysähdyspaikaksemme osuneeseen pieneen kylään oli pysähtynyt melkoinen liuta kanssamatkustajia. Omalta osaltamme ajoitus osui hienosti kohdalleen. Saavuimme viimesten joukossa, söimme lounaan rauhassa ja poistuimme ensimmäisen aallon mukana. Yksikaistaiseksi rajoittunut tienpätkämhidasti menoa hieman, mutta illan koittaessa ehdimme kuitenkin mukavasti seuraavaan määränpäähämme Te Anauun.
Te Anau oli käytännössä lähin ja käytännöllisin paikka käydä vierailulla maailman kahdeksanneksi ihmeeksi kutsutulla Milford soundilla. Itse kaupunki oli oikein hienoissa maisemissa vuorten keskellä ja veden rannalla. Mestassa olisi ollut paljon tarjolla erilaisia mielenkiintoisia tramppi mahdollisuuksia, joihin meillä ei tällä kertaa kuitenkaan aika ja virta riittäneet. Kävimme kuitenkin veneretkellä kiiltomatoluolissa, joka oli kaiken kaikkiaan oikein asiallinen keikka. Vesi virtasi luolassa kovalla virtauksella ja pari pientä vesiputoustakin luolastoon oli syntynyt. Kun valot räpsäistiin pois päältä, loivat katossa roikkuneet kiiltomadot todella hienon, tähtitaivaan kaltaisen näyn. Lauttamatka järven halki oli myös maisemiltaan mitä komein.
Jouluaaton aattona teimme päiväretken kuuluisalle Milford soundille, eli vuonolle Fijordlandin kansallispuistossa Uuden-Seelannin eteläsaaren lounaisosissa. Matka Te Anausta Milford soundille oli omasta mielestäni reissun parasta antia, maisemat olivat paikoitellen huikean hienot. Itse vuonokin oli oikein komia, muttei mielestäni esim. Norjan vuonojen veroinen. Paluu matkalla pysähtelimme näköalapaikoille, järvien rantaan, yms. Hienoja paikkoja osui silmään niissäkin.
Päivän päätteeksi ajoimme etelä-saaren road tripin viimeiseen kohteeseen Queenstowniin, jossa edessä oli jouluaatto ja pitkästä aikaa tilaisuus nautiskella ajamisen ja aktiviteettien sijaan ainoastaan olemisen sietämättömästä keveydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti