Edessä oli ensimmäinen jouluni 31-vuoteen poissa äidin helmoista, vietin sen lähes kirjaimellisesti maailman toisella puolen Queenstownissa. Jouluaattoon heräsimme innokkaina, aamutuimaan tonttulakit päässä kävimme hakemassa kaupasta riisipuuroainekset ja keittelimme puuron Vesku Loirin ja Anna Eriksonin vetämien klassisten joululaulusovitusten tahtiin. Tässä vaiheessa jengiimme oli liittynyt Hamner Springsissä tapaamamme suomalaiset mimmit. Lounaspuuron alustuksena kuulimme sovituksen joulurauhan julistuksesta. Jouluaterialle löytyi paikallisesta marketista yllättävän asialliset joulueväät. Imellettyä perunalaatikkoa ei tänä jouluna tarjoiltu, mutta kaikennäköistä joulukinkusta, uuniloheen, glögiin ja korvapuusteihin kuitenkin löytyi. Saimme jengillä aikaan yllättävän hyvän jouluaterian ja koko komeuden kruunasi loistofiilis. Joulunviettoon kuului enemmän tai vähemmän syvälliset keskustelut, korttipelit ja taikatemput, aina pitkälle aamuyöntunteihin asti. Joulupäivän Pictionary pelit omine sovelluksineen olivat loistava kruunu mahtavalle joululle. Piirtämiseen kyllästyneenä esitimme lopulta korttien aiheita "delfiini- ja hirvipantomiiminä". Tooodella hauskaa. Omat suosikkini esityksistä olivat Punainen pantteri, vegemiitti ja tekst...subt...käänn...tekstitykset. En epäile, etteikö meillä olisi ollut paikallisesta a-kaupasta hommatuilla eväillä hauska joulu poikaporukallakin, mutta iiiiiso kiitos mahtavasta joulusta menee kuitenkin legioonaamme hetkellisesti liittyneille Essille ja Emmalle. Kiitos!
Koska Uusi-Seelanti on Extreme-Ekien paratiisi ja tarjolla on jos jonkinlaista adrenaliininhuuruista aktiviteettiä, hommasin itselleni joululahjaksi 'canyon swing' hypyn. Vaikka hyppyä olikin mainostettu maailman isoimmaksi swingiksi, se ei kuitenkaan saanut aikaan aivan tavoittelemani kaltaista adrenaliiniryöppyä. Sen verran kivaa se kuitenkin oli, että hyppäsin kahdesti. Vapaapudotusta kertyi n.70m ja keinuvaiheella kanjonin pohjalla pituutta oli n.300m.
Queenstownista lensimme vielä päiväksi Aucklandiin. Vaikka jossain määrin kaupungeista diggaankin, niin Uuden-Seelannin ehdottomasti paras anti löytyi kuitenkin niiden ulkopuolelta. Aucklandista ei oikein sanottavaa löydy. Torni, korkeita taloja, satama ja paljon ihmisiä. Varmasti ihan asiallinen paikka.
Maantieteellisesti Uuden-Seelannin eteläosissa olimme reissun aikana fyysisesti kauimpana Suomesta. Seuraava kohde, Vanuatu oli kuitenkin todennäköisimmin reissun etäisin paikka kotoisesta Helsingistä. Matka Espiritu Santon saarelle Helsingistä vaatinee vähintään 4-5 lentoa. Vanuatun meiningeistä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti