Kertoessani maailmalla uteliaille reittini määränpäistä, herätti viimeinen kohteeni Teneriffa usein ilmoille kysymyksen 'miksi'. Siksi, että Teneriffalla oli äiti, iskä ja toinen siskoistani perheineen. Oli täällä myös ihan asiallinen sali, hitosti ruokaa ja Teiden tulivuori.
Matka Australiasta takaisin Eurooppaan oli piiiiiitkä. Lähdin liikenteeseen Melbournen hostellilta perjantaina 24.1. klo 20.40 ja löysin itseni Teneriffan majapaikan katon alta 26.1. n. klo 01.00. Lentoreitti oli seuraava: Melbourne-Doha (14,5tuntia), Doha-Barcelona (7,5tuntia) ja Barcelona-Teneriffa (3,5tuntia). Rankan univelan, loistavan leffatarjonnan, poikkeuksellisen hyvän lentokonesafkan (joku michelinstara cheffi oli suunnitellut menun), exit-paikan jalkatilojen, sekä kaikinpuolin asiallisen Qatar airwaysin ansiosta ensimmäiset kaksi pätkää sujuivat todella mukavasti. Viimeisellä pätkällä Ryan air ei kyennyt tarjoamaan aivan vastaavaa kokemusta. Iso osa kanssamatkustajina olleista briteistä hoiperteli koneeseen melkoisen vahvassa humalassa ja tunnelma oli sitä myöden taattu. Persekään ei meinannut enää kestää ainaista istumista. Hetkellisesti totesin olevani koko reissun kurjimmalla lentopätkällä, kunnes muistin kuinka kivasti kahdeksan kuukautta aiemmin mieltäni lämmitti kun ruokamyrkytyksen ensioireet pakenivat suustani ja sieraimistani Tyynenvaltameren yllä leijailleen Boeingin käymälään.
Heti perille päästyäni oli todella loistavaa nähdä omat vanhemmat! Siskoni perheineen ei tulostani tiennyt ja ylläri meni jossainmäärin hienosti, vaikka katalimpia suunnitelmia emme päässeetkään toteuttamaan. Aamupalalla törmätessämme siskoni ilmoille päästämä kiljaisu sekä siskon ja muksujen näkeminen sei hetkeksi reissuruunan veret seisahtumaan.
Itse kohde oli melkoinen kulttuurishokki. Valtava 5tähden resortti all-inclusive paketilla oli ohuesti erilainen majapaikka tällä retkellä. Vaikka kantapäissäni kutkuttaakin sellainen fiilis, että backpacker- ja youth-hostellien aika alkaa olemaan osaltani tämän matkan jälkeen taakse jäänyttä elämää, en todellakaan ole valmis myöskään tämänkaltaiseen sirkukseen. Ensimmäisellä aamupalalla olo oli niin epätodellinen, etten oikein tiennyt mitä ajatella. Ruokaa oli niin älyttömästi, että koko setti tuntui sillä hetkellä olevan jo hieman huonon maun rajamailla.
Sen enempää analysoimatta resorttimme meininkiä tai pakettimatkailun syvintä olemusta, totean että kyseinen meininki ei ole minua varten. Ymmärrän toki, että joillekin kyseinen homma sopii paremmin kuin hyvin, mutta itse en kyennyt rentoutumaan vallinneissa olosuhteissa pätkääkään. Missä rauha, missä aitous, missä kontaktit paikalliseen elämään, ihmisiin ja kulttuureihin?!
Rentoutumista hankaloitti myös jatkuvasti takaraivossa takonut ajatus reissun loppumisesta. Ihan aina ei matkan aikana ole tiennyt itkeäkö vai nauraa kun on ollut niin mahtavaa ja nyt koko homma on loppumaisillaan. Kotiin ja arkeen paluuta on tullut odotettua innolla jo tovi, mutta mitä lähemmäs matkan päättyminen on tullut, sitä ristiriitaisemmat fiilikset ovat viimeisinä päivinä olleet. Kertonee siitä, että on tullut tehtyä aivan käsittämättömän mahtava reissu.
Teneriffalla tuli pitkästä aikaa treenattuakin kunnolla. Sali ammotti tyhjyyttään aamusta iltaan, joten siellä mahtui rehkimään olan takaa. Mahtava fiilis! Hyvät ensiaskeleet reissun jälkeiselle kurinpalautukselle on otettu siinä määrin hienosti, että liikkuminen on tällä hetkellä jossain määrin tuskallista.
Vuokra-ajokilla tehty päiväreissu Teiden tulivuorelle oli Teneriffan ehdottomasti parasta antia. Jos joku saarelle eksyy, eikä Teidellä käy tekee ison, ison virheen. Keli oli jossain määrin mahtava ja maisemat olivat todella hienoja. Huikea värimaailma auringon värjätessä luumpuut ja nurtsit syvän ja synkän vihreiksi, hämmentävän näköiset jäähileiset rinteet ja pensaat, pilvien lomasta pilkottaneet näkymät rannoille, monimuotoinen luonto ja itse tulivuori olivat ehdottomasti näkemisen arvoisia.
Kyseessä ei ollut ensimmäinen kertani Teneriffalla, mutta todennäköisesti viimeinen. Kyseessä ei myöskään ollut lähimainkaan pahin turistilomahelvetti jonka olen nähnyt (Sunny beach, Bulgaria). Tämän etapin tein ihmisten, en paikan vuoksi ja se huomioiden kyseessä oli mitä loistavin viikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti