Sydneystä matka vei ilmojen halki pohjoiseen, Cairnsiin. Matkan aikana konkretisoitui Australian koko, lento kesti lähes neljä tuntia. Perillä taivaalta tiputteli vettä melko rapsakkaan tahtiin. Samaa herkkua jatkui ensimmäiset viisi päivää, joten viihdyimme pääasiassa sisätiloissa. Eipä kaupungilla tuntunut hirveästi tarjottavaa olevankaan, melkoisen tympeän oloinen mesta. Sen enempää emme vaivautuneet mestaan edes tutustumaan, kävimme kylillä syömässä, kaupassa ja leffassa, that's it. Koska reissulla on tullut kokeiltua kaikenlaista uutta, tein itselläni ihmiskokeen myös leffan osalta. Kävin katsomassa Hobitti leffan ja voin kokemuksen myötä todeta, etten ole jättänyt katsomatta kyseisen tyyppisiä pätkiä syyttä. Ei uponnut allekirjoittaneeseen alkuunkaan!
Onneksi emme suunnanneet pohjoiseen Cairnsin vuoksi, koska se reissu olisi ollut melko hukkaan heitetty. Kohteena oli Great barrier reef joka on todellakin 'great' monella eri tavalla. Se on ensinnäkin valtavan kokoinen, sekä myös todella, todella, todella mahtavan näköinen!!! Se kätkee myös suojiinsa paljon kaikenlaista vedenalaista elämää. Huikea mesta!!!
Tutustuimme Great barrier reefiin, eli ensimmäisellä kotimaisella suureen valliriuttaan, kolmen päivän retkellä. Pro Dive Cairnsin jahdille ahtautui henkilökunta mukaanlukien 32 sukeltajaa. Matka merelle kesti n. 3tuntia ja kyyti oli yllättävän keinuvaa. Muutama kanssamatkustaja voi siinämäärin pahoin, että he tyhjensivät vatsalaukkunsa sisällön laidan yli. Onneksi itselläni ei moisia oireita ilmennyt ja keskityin ottamaan päikkärit. Ohjelma oli yksinkertainen ja loistava; aamusta iltaan ja päivästä toiseen joko sukelsimme, söimme tai nukuimme. Kaikki kolme aktiviteettia kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini. Kokin väsäämät sapuskat olivat yllättävän ok ja ainakin muonaa oli tarpeeksi (nimimerkillä "ähky 24/7"). Jos jostain syystä dyykin jälkeen ei päikkärit maistuneet, löimme korttia kanssamatkustajien kanssa. Hittipeliksi noussutta 'valepaskista' kanssamme pelaili eniten reissun juniorikaarti, 12-vuotias leffatähti, viulisti ja lapsinero Nicholas ja Suomen ja Australian passit omistava 14-vuotias Max. Etenkin Helsingissä syntynyt ja kovasti Suomeen kiintynyt Max oli loistava junnu!
Jokainen sukellus oli todella hyvä aivan käsittämättömän isojen ja huikean näköisten korallien vuoksi. Pinnan alla törmäsimme myös jos jonkinlaisiin eliöihin, kohokohtana ensimmäiset kohtaamani hait! Ne olivat toki kovin pieniä korallihaita, mutta mahtavan ja julman näköisiä otuksia nekin. Muutama kilpikonna tuli myös nähtyä, sekä luonnollisesti liuta isoja ja pieniä tunnistettuja ja tunnistamattomia kaloja. And I also found Nemo!
Divemasterimme Irlantilainen Chris oli todella hyvä tyyppi ja hänen tyttöystävänsä suomalaissyntyinen Jasmina oli myös mukana botskilla vetämässä open water kurssia aloittelijoille. Loistava tyyppi hänkin. Retken päätteeksi törmäsimme pariskuntaan paikallisessa ravintolassa ja päädyimme heidän luokseen istumaan iltaa. Kämpältä jatkoimme porukalla baariin, johon olimme sopineet kokoontuvamme muiden sukellusretkelle osallistuneiden kanssa. Joimme ja jutustelimme tovin ja suuntasimme vielä yökerhoon sillä seurauksella että seuraavana päivänä emme kyenneet tekemään muuta kuin nukkumaan, katsomaan leffoja liukuhihnalta ja syömään roskaruokaa. Asiallinen reissu kaiken kaikkiaan, niin veneellä kuin maissakin.
Mainittava on vielä Reef teach nimisen lafkan järjestämä luento, jolle osallistuin ennen dyykkireissulle lähtöä. Meribiologi Gareth veti todella asiallisen tietoiskun valliriutoista ja niiden suojiinsa kätkemästä elämästä. Jannu oli huikean innostunut työstään ja se näkyi myös luennolla. Asiallista sanomaa ja miehen into todella tarttui myös kuulijoihin. Must do tason juttu Cairnsiin sukeltamaan meneville!
Mainittava on myös viimeinen Cairnsissa vietetty ilta ja erityisesti yö. Illalla hostellillamme oli iso grilli-iltahässäkkä, johon saapui jengiä yli 70. Tarjolla oli paikallisia erikoisuuksia, aussimakkaraa, kengurua, krokotiiliä, barramundi kalaa ja emua. Emua lukuunottamatta kaikkea muuta on tullut popsittua aiemminkin. Uusin tuttavuus oli yllättäen kirkkaasti parasta, suosittelen maistamaan, emu on hyvää. Ilta sujui sinällään ihan mukavasti, mutta yöstä tuli yksi reissun karmivimmista! Kolmen hengen dormiimme saapunut Melbournesta kotoisin oleva n. 70-vuotias herrasmies alkoi heti nukahdettuaan päästämään ilmoille kerrassaan karmivia hajuja. Nukkuminen muuttui eloonjäämiskamppailuksi. Uhkasin kaverilleni soittaa Amnestylle ja tivata ihmisoikeuksiani. Kenenkään ei koskaan pitäisi kokea moista! Hajun lisäksi miekkonen piti melkoista meteliä ja aamutuimaan aikaisin herätessä olo oli kokolailla kurja. Hämmästyksekseni kuitenkin heräsin hengissä ja onnistuin pääsemään kaasukammiosta ulos omin jaloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti