Pienen ja piskuisen Memphisin jälkeen oli jo Chicagon esikaupunkialueilla aistittavissa, että nyt tullaan isoon kylään. Keskustan siluetti oli illan jo hämärtyessä melko mahtava näky lähestyessämme määränpäätämme. Koti löytyi ensimmäistä kertaa San Fransiscon jälkeen motellin sijasta hostellista. IHSP Chicago oli ihan asiallinen paikka asustella. Erityisesti viehätti kotiseutumme Bucktownin / Wicker parkin alue, jonka fiilis upposi jollain selittämättömällä tavalla allekirjoittaneeseen. Muutenkin Chicago pomppasi New Yorkin ohella omaksi suosikki kaupungikseni jenkkilässä.
Kaupungissa on paljon makeita juttuja. Vedenja luonnon läsnäolo kaupungissa on aina hieno juttu. Michigan lake, kaupunkia halkovat joet, lukuisat puistot ja poikkeuksellisen suuri määrä erilaisia istutuksia katujen varsilla tuovat fiilistä pilvenpiirtäjien keskelle. Samoin useiden rakennusten ronskimpi, ei niin siloiteltu, ilme ja vanhemman tyylinen arkkitehtuuri pistivät hyvällä tavalla silmään. Katutasosta nostettu L-juna (L-train / Elevated train) oli myös makea juttu kierrellessään keskellä kaupunkia. Kauttaaltaan Chicagossa oli mielestäni monia muita suurkaupunkeja persoonallisempi ilme ja meininki katutasossa oli rennomman oloista. Tykkäsin.
Nähtävyyksistä Chicago Bullsin (ja käynnissä olleiden änäri playoffien finalistin Blackhawksien) kotiluola ja sen edustalla seissyt legendaarinen Michael Jordanin patsas tuli tsekattua heti ensimmäisenä. Kuuluisa ostoskatu, Magnificent mile dallailtiin päästä päähän. Lopputuloksena matkabudjetti laihtui ja rinkan nyörit venyivät entisestään. Yhdysvaltojen korkeimpaan pilvenpiirtäjään Willis toweriin (ent. Sears tower) kiipesimme ihmettelemään näkymää kaupungista. Komiaa oli, muttei aiheuttanut sydämen tykytyksiä New Yorkin Empire state buildingin tai Tokion Skytreen näkymien lailla. Willis tower oli valmistuttuaan vuonna 1973 maailman korkein rakennus ja nykyään maailman neljänneksi korkein vapaasti seisova rakennus (108-kerrosta, 442-metriä). Millennium Park oli oikein hieno paikka ja sieltä löytyi mielestäni harvinaisen hieno moderni taideteos, Cloud gate. Hiton iso teräksinen ja kiiltäväksi hinkattu pavun muotoinen möykky, josta heijastuu todella makeasti oman naaman lisäksi kaupungin siluetti ja auringon säteet. Aikaa kaupungilla kiertelyyn olisi voinut olla enemmänkin ja Navy pier, johon olisin ehdottomasti halunnut mennä jäi tällä kertaa näkemättä. Syynä tähän oli pitkäksi venähtänyt reissu kaupungin pohjoispuolella olevassa huvipuistossa, Six flags Great Americassa. Sisäänpääsy oli suolainen, jonot laitteisiin tolkuttoman pitkiä (30-60min), mutta kyydit ehdottomasti käynnin arvoisia! Jos pysyin laskuissa niin taisimme käydä kuudessa vuoristoradassa ja yhdessä vapaapudotuksen tarjonneessa tornityyppisessä aparaatissa.
Sapuska puolella omilta asuinkulmilta löytyi monta asiallista ruokapaikkaa. Chicagon omana spesiaalina maistettavaksi osui Deep dish pizza, joka on käytännössä piirakka pizza taikinalla. Suositeltu Lou Malnati's ketju onnistui väsäämään ihan oivan makuisen lätyn, joskin verisuonet ja pumppu olivat melkoisen kovilla sen nauttimisesta.
Chicagon O'Haren lentokentälle jäi uskollisesti reilut kolme viikkoa kanssamme matkaa taittanut kiesimme ja matka jatkui vaihteeksi ilmojen halki kohti Kanadaa ja Winnipegiä. Road trip USA = done. Kirjoittelen lisää speksejä matkanteosta jahka inspiroidun ja jaksan... siihen asti, Au revoir!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti