Usa:n road trip kesti 27 päivää, joista auto oli alla 24 päivänä. Karkea reitti oli suunniteltu jo kuukausia aikaisemmin. Paljon paikkoja jouduttiin jättämään pois ja muutamia jätimme matkan varrelle roikkumaan. Ainoana muutoksena alkuperäiseen suunnitelmaan oli koukkaaminen Dallasin kautta. Syinä tähän oli Oklaholman kiertäminen (meitä ei kiinnostanut lähteä kamerat kaulassa sekoilemaan alueelle, jossa iso liuta ihmisiä oli juuri kuollut, kadonnut, tai jäänyt kodittomaksi) ja hinku käväistä vähän syvemmällä etelässä.
Kävimme kymmenessä osavaltiossa (California, Nevada, Arizona, New Mexico, Texas, Arkansas, Tennessee, Mississippi, Missouri ja Illinois) ja yötä vietimme yhdeksässä kaupungissa (San Fransisco, Monterey, Los Angeles, Las Vegas, Williams, Amarillo, Dallas, Memphis ja Chicago). Näistä Monterey ja Amarillo olivat stop n' go tyyppisiä lepo pysähdyksiä, muihin kaupunkeihin tai niiden lähialueisiin tutustuimme tarkemmin 2-5 päivän ajan. Majoituksiin kului n. 23,7 €/hlö/yö. Päätepisteissä, San Fransiscossa ja Chicagossa maja löytyi hostelleista, Vegasissa Kasino-Hotelli kompleksista ja muualla "Inneistä" / motelleista.
Kilometrejä matkamittariin kertyi 5900 ja aikaa autossa kului 77,5 tuntia. Polttoaine kustansi keskimäärin 3,8$/gallonalta, eli karkeasti euron litra. Keskikulutus oli 8,5l/100km, joten polttoainetta paloi suurinpiirtein 500litraa ja euroja bensiiniin kului n. 460 (tankki täynnä noudettaessa ja vain tippa tallella palautettaessa). Auton vuokra oli 1095€ sisältäen navigaattorin, lisäkuljettajat ja tankillisen polttoainetta. Lisäturvaa ajoneuvorikkojen yms. varalle otimme n.300€:lla. Ajoneuvon kulut olivat yhteensä 1855€, eli pyöreästi 77,3€ per päivä.
Kaupunkikilometrejä ja tunteja autossa kertyi erityisesti Los Angelesissa, jossa kinneri oli lähes välttämätön apuväline. Muissakin kaupungeissa autolla tuli ajeltua lyhyitä siirtymisiä ytimeen ja sieltä pois, riippuen mistä majoitus oli. Losia lukuunottamatta julkisilla tai jalan pääsi tai olisi päässyt kuitenkin monesti melko kivuttomasti kaikille tärkeimmille pelipaikoille.
Kaupunkien väliset siirtymiset olivat pääsääntöisesti pysähdyksineen n.8h luokkaa. Jos ajoaika oli pidempi, lähdimme liikenteeseen aikaisemmin. Ennen lyhyempiä etappeja panostettiin ennen ajoonlähtöä pitkiin yöuniin ja kunnon aamujumppaan. Ajomatkan pituudesta riippumatta perillä olimme näin ollen lähes poikkeuksetta illan hämärtyessä, 19-21 välillä. Siirtymäpäivinä olisi voinut panostaa enemmänkin reitin varrella olleiden nähtävyyksien tarkasteluun. Muutamaa Route 66:n legendaarista mestaa, Hooverin patoa ja keskellä Nevadaa seissyttä outlet-helvettiä lukuunottamatta poikkesimme Navigaattorin osoittamalta reitiltä ainoastaan ruokailemaan tai seuraamaan tv:sta ajopäivälle osunutta korispeliä.
Ajomatkat tuntuivat loppujen lopuksi yllättävän lyhyiltä. Liikenne rullasi valtateillä kohtuullisen kivasti. Muutamissa liikenneruuhkissa seisoimme tietöiden tai onnettomuuksien vuoksi, sekä lähes kaikkiin isoihin kaupunkeihin saavuttaessa tolkuttoman ajoneuvomäärän hyydyttäessä etenemistä. Mitään älyttömän pitkiä ruuhkia ei eteemme kuitenkaan osunut, pisimmät olivat ohi jossain kymmenissä minuuteissa (Ruuhkista en juuri tiedä, Saksassa olen kuitenkin kyyhöttänyt baanalla lähes paikallaan kolmatta tuntia. Liikenne määrät huomioiden jenkkilässä homma skulasi mielestäni yllättävän kivasti). Ärräpäitä ratin takana aiheutti ainoastaan paikallisten autolijoiden joukossa hyvin yleinen nopeuden vaihtelu. 100mailin matkalla tuli vakinopeudensäädin päällä rullatessa ohiteltua samoja autoja lukuisiin kertoihin. 70 alueella 60 kymppiä körötelleet autoilijat painoivat todella usein hurmiossa reilua ylinopeutta lyhyen pätkän, kunnes tulivat taas hetken päästä perävalot edellä vastaan.
Letkeyttä matkantekoon toi laaja ja laadukas jukeboksi, pari asiallista matkustus "leikkiä"/"läppää", mahtavat maisemat ja niiden erilaisuus maan eri kolkissa, sekä erityisesti mahdollisuus vaihdella ajovuoroja kolmen kuljettajan kesken. Matkaväsymystä tai turhautumista ajoneuvossa istumiseen en kokenut ainakaan itse kuin vasta viimeisen etapin loppupuolella. Huomattavasti enemmän matkustamisen tuskaa koin junassa Siperian läpi körötellessä.
Hyvä reissu, kannatti ehdottomasti tehdä! Jos ajomatkailu jenkkilässä kiinnostaa, eikä intoa tai aikaa riitä lähteä vetämään rannikolta toiselle, voin nyt kokemani perusteella suositella ainakin seuraavaa lyhyempää pyrähdystä: 1)Lento joko San Fransiscoon tai Los Angelesiin ja kaupunkien väli kruisaillen pitkin rantaviivaa, mahtavalla California 1:llä. 2)Las Vegas 3)Grand Canyon 4) paluu joko Losiin tai Friscoon ja lento kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti