2011 Kroatiassa, Splittiläisen pubin wc:ssä mies Winnipegistä sanoi minulle, "morjesta, mistä oot kotoisin?". Siitä käynnistyi tapahtumasarja, jonka myötä kävin viikkoa myöhemmin noutamassa kyseisen jannun tyttöystävineen Helsingin rautatieasemalta. He päätyivät asumaan luonani 5 päivää. Tuona aikana kiertelimme mahtavaa pääkaupunkiamme, kävimme saunassa, söimme kaikkea mahdollista perisuomalaista huttua muikuista mämmiin ja etenkin nuori mies kanadasta tutustui hyvin voimakkaalla otteella suomalaisiin alkoholijuomiin. Hillittömän hauska viikko kaiken kaikkiaan. Heidän poistuessaan Suomesta sovittiin, että mitä pikimmiten suoritan vastavierailun Winnipegiin.
Vastavierailun aika koitti 20.6. kun laskeuduimme Kanadan maaperälle. Olin ollut isäntäämme yhteydessä jo kuukausia aikaisemmin. Nainen oli mennyt vaihtoon, uusioperheessä oli 4-vuotias poika ja seuraavan muksun laskettu aika oli 18.6. Viime metreille asti hän oli kovin vaitonainen, "awesome" vastausta lukuunottamatta emme tienneet yhtään mitä odottaa.
Näin jälkikäteen en ole vieläkään täysin varma siitä mitä tapahtui...
Heti kärkeen selvisi, että meno tulee olemaan melko kovaa. Suomessa osoittamansa ponteva ote dokaamiseen oli isännällämme edelleen tallella. Alle tunnissa maahan saapumisemme jälkeen hän tilasi lounaan kyytipojiksi ja aamupäivän ratoksi kolme kierrosta olutta ja shotit päälle. Lounaan jälkeen suunnattiin luonnollisesti baariin ottamaan lisää. Selvisi myös, että vierailu Winnipegissä jäi lyhyeksi. Mies oli muuttanut kaupungista parisensataa mailia tai kilometriä luoteeseen Brandoniin ja kun muutto sieltä ostettuun taloon oli edessä vasta parin viikon päästä, oli tilapäisasumus mökissä Ninetten kylässä. Samaisesta kylästä, Pelican järven rannalta löytyi myös oma 4 huoneen mökki meille. Olin heittänyt toiveen mökistä järven rannalla, olihan juhannus edessä. Ihan heti emme kuitenkaan uskoneet, että päätyisimme nyt kotinamme toimineen kabiinin kaltaiseen majoitukseen. Auringon laskiessa näkymät järvelle olivat parasta mitä sillä hetkellä pystyimme suomalaisen juhannuksen hengessä kuvittelemaan.
Juhannuksesta tuli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Kostea se oli, sen voin kertoa! Isäntä johti kiertävää sirkustamme sellaisella tahdilla, että päässä pyörii vieläkin. Välistä yritimme hieman heittää kapuloita rattaisiin ja hiljentää menoa. Toisaalta mielessä oli ajatus "miksi ei, kerrankos sitä keskellä Kanadan perämaita juhannusta vietetään". Isäntämme yritys miellyttää meitä oli ajoittain ylitsepursuavaa, eikä jannu meinannut aina ymmärtää, että me tykätään olla välillä ihan hiljaa ja paikoillaan. Yritimme toitottaa, että bisseäkään ei huvita kumota kurkkuunsa 24/7. Ratkaisuna jannu esitteli meille "shotgunin". Shotgunina (bissetölkin alareunaan tehdään reikä, josta olunen nautitaan. Tölkki avataan kuitenkin normaalisti, jotta ilma pääsee kiertämään ja tölkillinen häviää sisuksiin muutamassa sekunnissa) kun olutta ei tarvitse jannun mukaan juoda.
Jos oli rankkaa ja välillä ehkä vähän pelottavaa ja epätoivoistakin, niin oli kyllä hauskaakin! Muutamaan otteeseen mieli lepäsi oikein kivasti. Muutamia yksittäisiä huippuhetkiä tällä visiitillä olivat uintireissu clear lakella (vesi oli jäätävän kirkasta), korispeli sandaalit jalassa paikallisia junnuja vastaan, keilailu, isännän tarjoama illallinen, mahtava 4-vuotias muksu, chillailu nuotiolla auringon laskiessa, loistavaan saumaan osunut relaksoituminen "hottubissa"... Olihan noita ja käytiin me kalassakin (nostettiin pientä ja keskikokoista ahventa), mutta yksityiskohdista ei sen enempää.
Vielä viimeisenä iltana kokkailimme vuorostaan isännille, lahjottiin muksu todella messevällä super soakerilla ja lähdettiin yllättäen baariin. Vajaan parin tunnin unet ja virkeänä lentokentälle. Seuraavat pari päivää meni Montrealissa hyvin hiljakseen elpymisen merkeissä. Eipä tarvitse ottaa uusiksi! Tuollaista menoa kun ei enää tunnu näin kolmekymppisenä jaksavan, tai ainakaan se ei jaksa enää kiinnostaa. Eipä matkabudjettikaan kovasta menosta ollut kovin mielissään. Seuraavat pari kuukautta menee vesilinjalla, "kehoni on temppeli" teemalla. Rahat lyön kiinni parempiin juttuihin, aktiviteetteihin ja loistavaan sapuskaan.
Vaikka isäntämme riipoi viinaksia varsin kiitettävään tahtiin, niin kyseessä ei ollut rappioalkoholisti. Mies oli ollut 2 viikkoa yhtäjaksoisesti töissä ja ottanut viikon loman vierailumme ajaksi. Ei ollut kuulemma samanlaista menoa vetänyt sitten euroopan kiertueensa. Viimeisillään raskaana ollut vaimoke suhtautui yllättävän hienosti miehensä menovaihteeseen ja koko perhe oli mukana ennen nukkumaanmenoaikaa toteutuneissa riennoissa, silloin kun ikärajat sen sallivat. Vaikka olimmekin täysin varmoja, että jälkipolvi putkahtaa maailmaan meidän vierailumme aikana, ei niin kuitenkaan käynyt. Saimme epävirallisen kutsun ensi vuodelle kesähäihin ja isännällä oli kova vakaumus maksaa koko lysti puolestamme, lentoineen kaikkineen (kutsu esitettiin selvässä mielen tilassa). Tarjottiinpa yhdelle meistä myös mahdollisuutta muuttaa uuden kodin kellariin asumaan...
Mainittavan arvoinen asia Pelican lakelta on hyttysten määrä, joka oli totaalisen levoton! En ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa, en Lapissa, en missään. Yön pimeydessä kun mökissä oli valot päällä nuo inisevät paskiaiset (olen allerginen, ei mulla muuten mitään isompia antipatioita hyttysiä kohtaan ole) olivat liimautuneet niin sankoin joukoin ikkunaa vasten, ettei siitä juuri meinannut nähdä läpi. Havahduin tähän näkyyn makoillessani olohuoneen sohvalla ja ihmetellessäni ääntä, jonka pelkäsin alkuun kuuluvan pääni sisältä. Kyseessä oli kuitenkin hyttysten möykkä, joka kantautui kuuluvasti tuplalasien läpi sisälle. Ikkunalaudalle näitä verenimijöitä oli kasautunut useiden senttien paksuisiksi kasoiksi. Näky oli erittäin potentiaalista kauhuleffa materiaalia! Punkkejakin löytyi enemmän kuin tarpeeksi. Kymmenkunta tuli poimittua omasta niskasta ja ainakin yksi pääsi jo hyvän matkaa ihon alle.
"I survived Lake Pelican 2013" T-paidan teettäminen ei olisi yhtään yliampuva ajatus (kokemusta reissusta jos toisestakin löytyy meidänkin rytmiryhmältä kuitenkin aika monen kirjan aihioksi (vaikka iso liuta niistä tarinoista onkin täysin painokelvotonta tekstiä) ja tämä retki hakee monella tapaa vertaistaan).
Been there, done that! (Kuvia ei tuota yhtä epämääräistä hyttysiä esittävää kännykkäotosta enempää tule, niitä ei ehditty räpsimään)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti