Matkaa Williamsista Arizonasta Dallasiin kertyi n.1650km. Aikaa tuon etapin taittamiseen kului taukoineen karkeasti 30h. Reitin aikana ajeltiin kolmella eri aikavyöhykkeellä ja kolmessa eri osavaltiossa.
Karavaani starttasi Williamsista lauantaina 10 kinthailla, erittäin tukkoisen aamulenkin jälkeen. Heti kärkeen kiertelimme hieman valtaväylältä sivuun bongaamaan legendaarisia route 66:n mestoja Flagstaffissa ja Holbrookissa. Viimeisenä mainitussa vedimme myös lounasta naamariin, päivällissapuska löysi tiensä ääntä kohti Albuquerquessa. Yösija löytyi lopulta Amarillosta kellon ollessa jo jonkin matkaa sunnuntain puolella. Mitä lie Amarillossa meneillään, mutta majoituspalvelut olivat väkeä pullollaan ja muutamat ensimmäiset yritykset yösijan löytämiselle hyytyivät motellien oviin liimattuihin "no vacancy" kyltteihin. Suuntasimme suosiolla hieman enemmän sivuun valtaväylältä ja kaupungin vähemmän mairittelevalta puolelta löytyikin lopulta parin tyhjän arvan jälkeen katto pään päälle. Jotain mestasta kertonee veritahrat tyynyllä, vanerit ikkunoissa ja välittömästi auton pysähdyttyä paikan päälle hyökänneet uransa ehtoopuolella olleet palvelualan ammattilaiset. Vajaat 8h unta naamariin paikallisen hifiheebojen Cadillacin basson säestäessä seinän takana ja matka jatkui jälleen. Ensimmäinen etappi oli varsin tuhti aamupalabuffa truckers pointissa paikallisten ratin veivaajien seurassa. Ajoneuvo imee ravintoa meitä enemmän, joten ennen lounasta pysähdyimme pariin otteeseen ruokkimaan ajokkimme 87regularilla. Tiukan ajon jälkeen lounaalla testiin meni jälleen uusi pikaruokaravintolaketju, jack in the box. Suosittelen välttämään ko. ketjua (Pikaruokarafloista en tykkää toki muutenkaan, mutta suosituksia voin antaa ainakin Kaliforniassa pyöriville In n out ketjusta ja Fatburgerkin on kokeilemisen arvoinen (hyvät salaatit) Budjettimatkaajalle, perus sniiduilijalle ja tien päällä kiitävälle pikaruokaraflat on helppo ja halpa vaihtoehto: 1)ei tarvitse maksaa näillä seuduilla oleellistakin oleellisempaa tippiä ja sitä myöden säästyy approx.15% 2)pikaruokaraflan löytää täällä mistä vaan, milloin vaan, kuka vaan ja vaikkei haluisikaan 3)kun asfaltti polttaa ja maantie on kuuma, niin fast food kuuluu pelin henkeen, maassa maan tavalla 4) kun maksaa energiasta, ei ruoasta, niin hinnalle saa oivan katteen. 5) joskus voi yllättää itsensä ja saada oikeasti ihan asialliset mätöt).
Matkan varrella oli jos jonkinnäköistä maisemaa ja muuta nähtävää. Yksi silmäänpistänyt detaili oli aiemmin teiden varsilla olleiden lukuisten ravintoloiden, kasinoiden, jne. mainosten vaihtuminen Texasissa Jumalan sanaan. Pari omaa suosikkiani: "Jesus didn't tapout" (tapout brandin logolla), ja "Those are commandments, not suggestions - God".
Perille Dallasin ytimeen päädyttiin n.16 paikallista aikaa. Keskusta näyttää oikein siistille ja kaupunki muutenkin oikein asialliselle. Edullinen ja soiva majoitus löytyi 13km keskustasta. Ihan kaikki nettisivulla mainitut fasiliteetit eivät ole täysin kohdillaan (fitness room=pimeä varastokoppi, jossa on yksi juoksumatto), mutta tärkeimmät, eli nukkuminen ja huoltaminen onnistuvat varsin mainiosti. Päivän viimeinen safka nautittiin 2.NBA-finaalia seuraten Texas roadhousessa. 16oz ribeyesteak ja Apple something pie, toimivat toooodella nätisti. Ravintola oli tupaten täynnä, meininki uskoakseni kohtuullisen autenttinen ja ruoka superlatiivista. Suosittelen ja palaan asiaan, kun ehdin ja jaksan koostella hyviä raflajuttuja matkan varrelta. Nyt unta palloon ja huomenna kylille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti