...walking with my feet ten feet of off the Beale"
Memphisin visiitti on jo kaukana takanapäin. Karavaani on kulkenut jo Chicagon ja Kanadan perämaiden (Winnipeg-Brandon-Ninette, Manitoba) kautta Montrealiin. Chicagossa oli paljon ihmeteltävää lyhyelle ajanjaksolle, Kanadan skutsissa ei skulannut webbi ja Montrealissa ensimmäiset päivät ovat kuluneet juhannuksesta palautumiseen. Nyt ehdin, jaksan ja pystyn taas kirjoittelemaan ja summailen kaikkia edellä mainittuja paikkoja hieman jälkijunassa.
Memphissä oli hyvä olla ja elää. Paras kaupunki USA:ssa tähän mennessä. Olin odottanut saumaa päästä vierailemaan tässä 650 000 asukkaan kaupungissa jo tovin ja paikka osittautui kaiken odotuksen arvoiseksi. Big ol' Mississippi luo tunnelmaa, meininki on rauhallista ja aidon omaperäistä, ihmiset ystävällisiä, kelit kohdillaan ja ennenkaikkea Beale streetillä hyvä meno! Loistavat Blues orkesterit veivaa tällä kuuluisalla kadunpätkällä aamusta pitkälle yöhön, viikon jokaisena päivänä. Elo ei ollut yhtään hassumpaa Blues hall, Juke jointissa istuskellessa, kuunnellessa ja katsellessa kun bändi veti täysillä! Loistavuutta. Toki Bealen ja Bluesin rytmien vetovoiman seurauksena jäi hieman epäselväksi mitä muuta Memphisistä löytyy. Omilla asuinkulmillamme aivan keskustan kupeessa ainakin paljon hylättyjä taloja ja tyhjiä teollisuusrakennuksia. Peabody hotellissa oli legendaarinen ja hämmentävä sorsa marssi, jossa sadat turistit pälyilivät kun sorsat jolkottelivat pari metriä aulan altaalta hissiin. Hieno hotelli, hämmentävä tapahtuma. Samaisen hotellin kattokin on legendaarinen. Meidän sinne eksyessä se oli tyhjä ja kuuma.
Bluesin rytmeissä nautittujen oluiden myötä tuli vedettyä ensimmäistä kertaa reissulla parina iltaa aina aamuun asti. Meno oli Memphisin yössäkin "omaperäistä", pohjoisen pojilla riitti ihmeteltävää. Edes olut ei saanut valkoisen miehen rytmitajua ja tanssiliikkeitä taittumaan paikalliseen tahtiin. Aamusta väsynyt matkaaja ei välttämättä ollut enää terävimmillään: Tamales-kääröjen leivinpaperi näytti epäilyttävästi filo-taikinalle, maku ja koostumus ei tosin olleet ihan yhtä hyviä. Aiemmin päivällä ostetut cd-levyt oli laitettu "hyvään talteen" ja löytyi hieman yllättäen ihoon liimautuneena suihkuun menon yhteydessä. Kaikkea muutakin jännää mahtui tähän visiittiin ja hauskaa riitti...
Vierailu Elviksen hoodeilla Gracelandissa päätyi ennen kuin alkoikaan. Hommassa haisi sen verran kovasti rahastus, että ko. kierros päädyttiin skippaamaan. Vaikka kova jätkä olikin, niin lähtökohtaisestikkaan allekirjoittanutta ei jaksa kiinnostaa tirkistellä miten joku enemmän tai vähemmän stara on asustellut. Mississippin jokiristeily oli Gracelandin ohella toinen suunniteltu aktiviteetti, mutta yrityksestä huolimatta se jäi tällä erää toteuttamatta. Täytyy kokeilla uudestaan New Orleansissa jahka sinne asti joskus päädytään.
Memphisissä olisi ollut teoreettinen sauma nähdä koristakin, mutta paikallisen Grizzliesin potku ei tänä vuonna riittänyt finaaleihin asti. Allekirjoittaneelta ropisee kaupungille kuitenkin rutkasti lisäpisteitä NBA-jengistä ja vielä kovasta ja allekirjoittaneen tyyliin mieluisasti pelaavasta sellaisesta. Jengi näkyy katukuvassa tarrojen, bannereiden yms. muodossa melko vahvasti ja kotiareena Fed-ex forum on aivan keskustassa, muiden "pelipaikkojen" seassa. Miamin ja San Antonion väliset finaalipelit tuli luonnollisesti seurattua isolta skriiniltä.
Kivaa oli jälleen kerran, mutta ei muuta Memphisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti