Curaçaon saarella, Hollannin antilleilla viivyimme kaksi viikkoa. Näiden viikkojen aikana reissun luonne muuttui merkittävästi ja osittain jopa pysyvästi. Pysyvä muutos johtuu totaalisesta koukkuun jäämisestä sukeltamiseen. Olin testaillut hommaa aiemminkin ja innostuin heti ensi kokeilulla. Kurssin käyminen on ollut suunnitelmissa siitä lähtien, reilut kolme vuotta vuotta. Sopivaa tilaisuutta vaan ei ole osunut kohdalle ennen Curaçaolle eksymistä.
PADI open water kurssi suoritettiin 2,5 päivässä ja siihen sisältyi 5 sukellusta. Normaali kesto kurssille on 4-5 päivää, joten opintoja vedettiin melko tiiviiseen tahtiin. Päivät olivat pitkiä ja erityisesti teorian pänttäämiseen kului aikaa ja vaivaa. Käytännön osuudet olivat silkkaa hauskuutta ja mahtavuutta. Toistaiseksi tällä reissulla on vedetty 7 sukellusta, mutta kuluvallemviikolle on varattuna vermeet ja rajattomasti ilmaa, joten syvyyksissä tullee vietettyä muutama tovi. 2-3 sukellusta päivässä, viikon ajan. Mahtavuutta! Samassa rytäkässä olisi tarkoitus suorittaa myös advanced open water kurssi.
Sukelluksen lisäksi Curaçaon tarjoamat mahdollisuudet ja sisäisen hedonistin valtaan astuminen ovat vieneet matkantekoa melkoisesti rauhallisempaan ja lungimpaan suuntaan. Molemmat kämpät saarella olivat erittäin asiallisia ja täysin eri luokkaa kuin budjetissa ja suunnitelmissa oli varauduttu.
Ensimmäinen asumus oli saaren länsiosassa, Westpuntissa. Alue on oikein rauhallista, eikä lähimaastosta löydy resorttien ja muutaman ravintolan, sekä lukuisien rantojen lisäksi oikein mitään muuta. Majoitusliike kantaa nimeä Marazul dive resort, voin suositella. Terassiltamme ja parvekkeeltamme ole suora näkymä merelle. Ilmansuuntana länsi, joten aurinko laski suoraan eteemme. Altaaseen oli matkaa 15m ja mereen 25m. Kelpasi olla ja oleskella.
Toinen kotimme sijaitsi pääkaupungissa Willemstadissa, Pietermaai smalin kaupunginosassa. Se on kaupungin vanhin alue. Rakennukset ovat pitkälti entisöityjä, monet toista sataa vuotta vanhoja. Saarella kaikki rakennukset ovat erittäin kirkkaan värisiä ja kujat sekä kadut ovat näin ollen erittäin asiallisen näköisiä. Kämppämme oli oikein oiva kaupunkiasunto. Takapihan terassi oli erittäin vehreässä puutarhassa, palmupuiden katveessa. Lähimpänä naapurina terassin vieressä asusteli melkoisen iso rapu, altaalle matkaa oli vain muutamia metrejä. Erittäin asiallisesti (lentokoneen lehden mukaan Kuubalaiseen tyyliin) sisustettu ravintola/baari Mundo Bizarro kuului kämpän kanssa samaan kompleksiin ja matkaa oli sinnekkin vain joitain metrejä. Suosittelen Curaçaolle eksyville myös Willemstadin majoitustamme: Pietermaai smal apartments oli nimi.
Edellisessä blogi päivityksessä käy ilmi mitä Curaçaolla karkeasti ollen tapahtui sukelluskurssin lisäksi. Enimmäkseen levyttelyä auringossa, varjossa, altaalla, rannalla ja sängyllä. Ohessa ruokailua, lukemista, kirjoittamista, urheilua ja ajelua sekä dallailua siellä täällä. Voisin sanoa, että melko lungia meininkiä. Mikäs sen mukavampaa.
Curaçao itsessään on oikein soiva paikka. Karibialaista fiilistä, hollantilaisella otteella. Mahtavia rantoja, siisti pääkaupunki, muutamia lomaparatiiseja, sekä paljon tilaa ja rauhaa. Riippuu mitä haluaa ja minne päin saartaa päätyy oleskelemaan. Luksukseen, kuten juotavaan vesijohtoveteen kotikulmillaan tottunut suomalainen tykkää faktasta, että samaan elämäneliksiirin lähteeseen voi turvautua myös Curaçaolla. Lähestulkoon kaikki ihmiset puhuvat neljää kieltä: papiamentua (virallinen kieli), englantia, espanjaa ja tietysti hollantia. Jos ei jotenkuten kykene kommunikoimaan paikallisväestön kanssa lienee ensialkuun syytä kurkata peiliin. Paikallisväestön lisäksi hollantilaiset ovat melko vahvasti katukuvassa näkyvillä ja vastaavat oman arvioni mukaan yli 90% saaren turismista. Vuokra-auto on ehdoton jos haluaa nähdä ja kokea omaa resorttiaan enemmän. Kauppakassimme Daihatsu Sirion oli kaikkea muuta kuin ilo ajaa ja matkustaa, mutta hoiti meidät tunnollisesti paikasta toiseen.
Ruoka on ainoa asia, joka jätti toivomisen varaa. Söimme pääasiassa oman keittiön tuotoksia ja hyvä niin, koska kaupungilla aterioimassa käynti ei ollut tämän kokemuksen perusteella vaivan ja rahan arvoinen kokemus. Ei saarella kovimman kulinaristinkaan nälkää tarvitse nähdä, jostain syystä itselleni jäi Curaçaon safkoista melko halju fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti