Hyvin valmisteltu on puoliksi tehty

Olkoon tämä teksti opetuksena itselleni ja kehoituksena muille matkustajille. Minne menetkin pieni pohjatyö ei ole koskaan pahasta. Pienellä vaivalla säästyy monesti ylimääräisiltä harmailta hiuksilta, taskun pohjalle jää enemmän euroja ja muutenkin matkanteko on helpompaa ja mukavampaa.

Tämän tekstin kirjoittamiseen johtaneet töppäilyt ovat vain ja ainoastaan omaa syytämme. Onneksi niillä ei ollut merkitystä kokonaisuuden kannalta, mutta toisinkin olisi voinut olla. Tärkein fakta on kuitenkin se, että 5-10 minuutin taustatyöllä kaikki nyt tehdyt tössimiset olisi voinut jättää tekemättä.

Ennen kuin menen varsinaiseen tapahtumaketjuun jonka vuoksi tätä kirjoitan, kerron tarinan joka tapahtui vain reilua vuorokautta ennen sitä. Kyseessä ei ollut kovin merkittävä juttu. Lähdimme ajelemaan kämpältämme Willemstadista n. 45 minuutin ajomatkan päähän, Curaçaon kansallispuistoon Cristoffelparkiin. Päädyimme paikalle vain todetaksemme, että puiston ovet oli suljettu 2 tuntia aikaisemmin. Pari päivää aikaisemmin olimme käyneet keskustelun seuraavien etappien suunnittelusta ja valmisteluista. Samaa keskustelua sivusimme myös ajomatkalla puistoon. Keskeisenä sisältönä keskustelussa oli pyrkimys ottaa selvää tulevista mestoista aikaisemmin, varata lennot ja majoitukset aikaisemmin, jne. Hetkessä on kiva elää ja tämän reissun yhtenä keskeisimmistä ajatuksista on edetä fiiliksen mukaan tekemättä sitovia suunnitelmia. Fakta on kuitenkin se, että varailemalla lentoja ja kämppiä edellisenä iltana, tai vain pari päivää aikaisemmin, joutuu reissubudjetti entistä kovemmalle rasitukselle. Puiston portilla pääsi leveä nauru osittain em. keskusteluun liittyen. Molemmat olivat käyneet netissä ennen lähtöä, kumpikaan ei vaivautunut tsiigaamaan puiston aukioloaikoja. Matkailu avartaa ja niin tekee autolla ajelukin, joten minkäänlaista vahinkoa ei tässä tapauksessa käynyt.

Seuraavan kerran totaalinen valmistautumattomuus iski päin lärviä Bonairen lentokentällä. Maahantulotarkastuksessa vetelin rennon letkeästi ympäripyöreitä vastauksia (ei tullut mieleenikään antaa "oikeita" vastauksia, vaikka varsin hyvin ne tiesin ja olen niitä lukuisia kertoja eri puolella maailmaa rajaviranomaisille selostanut). Selvisi hyvin pian, että Bonairelle ei ole tulemista, jos ei ole varattuna maahantulon edellytyksenä vaadittavaa paluulentoa. Olisi myös suotavaa, jos tietäisi missä majoittuu. Onneksi täti kopissaan oli sen verran hyvällä päällä, että hän ei torpannut maahantuloamme tiskille. On tullut lueskeltua muutamia matkakertomuksia, joissa on käynyt huonommin ja hetken aikaa olin jo tekemässä u-käännöstä takaisin päin. Rajan täti otti passimme hellään huomaansa ja päästi meidät tuloaulaan varaamaan paluulentoa. Ensin piti keksiä minne päin menisimme, milloin ja miten. Pikaisen nettiselailun lopputuloksena lennämme 13.elokuuta Medelliniin, Kolumbiaan. Majoitus pitää muistaa varata sieltäkin ja luultavasti jatkosuunnitelmakin olisi hyvä olla.

Selvittyämme toisen kerran tuloaulan puolelle, tällä kertaa passit ja matkatavarat mukana, ei varattua kyytiä näkynyt missään.Onneksi ei tarvinnut pitkään odotella ja soitella ympäriinsä kun kuljettaja kurvasi nimikyltin kanssa paikalle. Hän oli käynyt heittämässä rajamuodollisuuksista hieman näppärämmin läpikulkeneita kanssamatkustajia majoituksiinsa ja oli jossain määrin ihmeissään miksi tulimme "hieman" muita myöhemmin. Pääsimme kuitenkin aikanaan majoitukseemme ja aina syömään asti. Seuraavan kerran saimme todeta kuinka soitellen sotaan olimmekaan Bonairelle lähteneet kun menin maksamaan laskua. Lompakko oli pullollaan väärää valuuttaa. Vaikka Bonaire kuuluu Curaçaon ohella Alankomaiden antilleihin, ei Dutch guilder kelpaa täällä maksuvälineenä. Onneksi sen verran on varauduttukin, että reissukassassa on lähdöstä lähtien ollut hätävarana yhdysvaltain dollareita, Bonairen virallista valuuttaa (Bonairella käytettävä valuutta tuli toki lukaistua pikaisesti vasemmalla silmällä jostain keskustelupalstalta. Lähdekritiikki kuitenkin petti. Kiitos nimimerkille "Rami").

Saapi nähdä mitä reissu tuokaan eteen, ihan näin housut kintuissa ei seuraavaan mestaan kuitenkaan lähdetä. Kolumbian rajaviranomaiset eivät välttämättä ole yhtä suopeita...

Muutama vinkki rajamuodollisuuksiin:
1)tiedä aina minne olet menossa. Kaupungit ko. maassa ja seuraava maa johon olet jatkamassa.
2)tiedä aina missä aiot majoittua. Jos et tiedä, ilmoita joku. Jos et tiedä edes jotain, asut Hiltonissa (löytyy lähes joka mestasta).
3)tiedä aina kauan aiot maassa viipyä. Jos et tiedä ilmoita maksimi oleskelu aika tai ainakin riittävän pitkä. Älä ala empimään tai jossittelemaan, vaan ilmoita päivämäärä niin kuin se olisi ainoa jonka tiedät.
4)tiedä mitä teet. Maailmanympäri matkustelija ei ole ammatti. Työtön-,tai opiskeleva matkustelija pääsee melko helposti rinkkoineen takahuoneeseen tarkistettavaksi. Työ miehen tiellä pitää...