Hyvät naiset ja herrat, rakastan suomalaista vettä ja sen jakelujärjestelmää. Puhdasta, raikasta, juomakelpoista, loistavan makuista elämän eliksiiriä, joka valuu hanoista valtoimenaan. Vesi on vanhin voitehista, juomista jaloin ja elämän perusedellytys. Arvostakaa ja vaalikaa sitä!
Ohessa muutamia veteen liittyviä kokemuksiani matkan varrelta, jotka ovat saaneet minut kaipaamaan ja arvostamaan kotoista vettä ja sen jakelujärjestelmää:
-Saksassa kärvistellessäni kuumeen kourissa oli juotava nestettä kaksin käsin. Limpparia en juo ja kun hanavesi ei tähän ollut kelvollista, raahauduin Müncheniläiseen markettiin, josta kannoin 7,5 litraa vettä sängyn vierelle. Päätä särki, nenä valui ja kurkusta ei saanut ulos pihaustakaan. Kauppakassi hajosi matkalla ja mieleni oli hetken aikaa musta.
- Venäjällä hanoista valunut neste ei ollut ihan joka kerta kirkkaimman puoleista. Teehen ei tarvinnut pussia uittaa edes näön vuoksi. Sisäinen hienohelmani hihkui ilosta hinkatessani kuravedellä itseäni puhtaaksi.
-Baikal-järvi on maailman suurin makean veden lähde. Silti koko maa on täynnä kaatopaikkoja siellä sun täällä, sekä kadunvarsilla. Vesipullot täyttävät mainiosti oman osansa luonnon keskelle dumpatusta jätteestä osittain sen vuoksi, ettei vettä tästä lähes pohjattomasta järvestä onnistuta edes auttavasti johtamaan ihmisten saataville.
- Baikal oli vierailumme aikana lähes kokonaan jäässä. Jäistä oli vesi vielä hanasta valuessakin. Edes lämpimät ajatukset eivät riittäneet, suihkussa käynti oli avantouintiin verrattavissa oleva kokemus.
- 72tuntia yhtäjaksoisesti tulikuumassa junassa keskellä siperiaa ja vettä oli saatavana ainoastaan kiehuvana. Käsien pesuakin voi alkaa kaipaamaan.
- Japanissa iski helteet, janotti! Onneksi hanaveden mainostettiin olevan juomakelpoista. Paitsi, että, se ei ollut! Uimahallissa penskana puolivahingossa hörpitty vesi maistui vähemmän kloorille. Itseasiassa epäilen, että 100% kloorikin maistuu vähemmän kloorille. Onneksi Japanissa sai mautonta hiilihapotettua vettä Asahi olutpulloihin kätkettynä.
- Jenkeissä vettä saa galloonittain mitä erilaisempiin muovisiin pakkauksiin pakattuna ja mitä erilaisemmilla makuyhdistelmillä. Pulloja on paljon ja joka paikassa. Täysiä, tyhjiä, isoja, pieniä, pyöreitä, soikeita, kahvalla tai ilman, punaisia, keltaisia, sateenkaarenvärisiä... Googlesta voi tsiigata paljonko moisen pullomäärän tuottamiseen palaa öljyä ja mihin ne tyhjät pullot päätyykään. Ei hanaveden voittanutta...
- Kanadan maaseudulla syytön kanssamatkustaja sai turhaan syyt niskoilleen kylppärissä vallinneesta odööristä. Myöhemmät empiiriset kokeilut osoittivat hajun tulevan veden mukana hanasta.
-Bonairella sukeltajat kuskasivat merivedessä liotettuja kamojaan pick-uppien lavoilla ja könysivät märkäpukuineen auton kabiiniin matkaamaan. Koska makea vesi on Karibian alueella lähes kultaakin kalliimpaa, ei liene peltilehmien päälle raaskita sitä heittää. Suolavesi jättää melko roisit jäljet ajoneuvoihin! Ei ihme, että meidän autostamme räpsähti takajouset poikki.
-Kolumbiassa vesijohtovesi oli juotavaa lähes yhtälailla kuin Japanissa. Paitsi, että se ei ollut lähellekkään niin pahaa. Rähjääntynyt reissuruuna ei kuitenkaan tohtinut kiusata itseään pahanmakuisella vedellä. Suussa kun oli edellisillan jäljiltä jo muutenkin riittävä kirjo pahoja makuja. Kuten Japanissa, Kolumbiassa olut ei ole vedestä laimennettua.
- Toisin kuin väitetään, päiväntasaajan eteläpuolella vesi ei pyöri wc-pöntössä eri suuntaan vaikka kuinka vetäisi. Pönttö tyhjenee samaan tahtiin viemärin uumeniin kuin sen säiliö täyttyy. Minkäänlaista kierrettä ei tässä tunteja kestävässä prosessissa synny, that's for sure!
- Kuten jo aikaisemmat kokemukseni etelä-amerikan pääpirteisellä alueella matkustaessa ovat osoittaneet, on suihkussa käynti sniiduilijan budjetilla matkaavan majapaikoissa melkoista arpapeliä. Oheinen kuva Ecuadorin asumuksen suihkusta ei ole edes pahin johon olen törmännyt, tässä yksilössä sähköjohtojen liitokset on sentään peitetty teipillä. Hanastakin pystyi tarttumaan ilman säväreitä (Santiago de cubassa suihkun lämpötilaa oli syytä säätää kepillä, paljain käsin säätimeen kajoaminen tarjosi kivasti virtaa ja oli melko piristävä kokemus).
- Oheisen mallisessa suihkussa käydessä voin taata, että paine on pään sisällä kovempi kuin se on vesijohdossa. Jos suihkuhanan tukkii toviksi ja sen jälkeen päästää veden ryöppymään kertyneen paineen huikealla voimalla, voi onnistua tiputtamaan päälleen tipan tai kaksi.
- Luonnollisesti on sanomattakin selvää, että reissun varrella eteen on osunut toistakymmentä suihkua, joissa yli 190 senttinen henkilö ei voi käydä polvistumatta kiinteän hanan, tai auttamatta liian lyhyen letkun päähän kytketyn käsisuuttimen alle. Korkeassa polviasennossa peseytyessä pysyy herkästi hymy naamalla!
Todellisuudessa kertaakaan ei ole ollut niin jano, että harmittaisi ja aina on ollut hyvää vettä saatavilla kun sitä on tarvinnut. Jotkut suihkuttelukäynnit ovat olleet hieman erikoisluontoisempia, mutta aina on mies puhtaana ja raikkaana pesulta selviytynyt. Ei minkään tason kynnyskysymyksiä allekirjottaneelle. Eikä yksikään vesihana, tai sen puuttuminen onnistu heikentämään matkaamisen hohtoa tai nostamaan verenpainetta. Siitä huolimatta nimenomaisesti vesi on yksi niistä monista asioista, joita Suomeen palattuani voisin osata arvostaa enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti