Lento Curaçaolta viereiselle Bonairelle kesti huikeat 25 minuuttia. Oli jossain määrin hämmästyttävää, että lennolla oli enemmän lebensraumia penkkien välissä kuin yhdelläkään valtameren ylityksellä joita olen lennellyt. Joskus on tullut pidemmillä lennoilla tilanahtaudesta muikeat mustelmat polviin, mutta nyt elin ehkäpä leveämmin kuin koskaan, koneessa joka ei ehtinyt kunnolla edes ilmaan ennen laskeutumista. Beats me! Maahantulosta mainitsinkin jo edellisessä päivityksessä, ei siitä sen enempää.
Kaksiviikkoinen vierailu tällä pienellä ja hiljaisella saarella oli suunniteltu kaksivaiheiseksi. Ensimmäinen vaihe ja ensimmäiset kahdeksan päivää ovat takana päin. Vaihe rakentui vahvasti sukeltamisen ympärille ja näin jälkikäteen voin todeta sen onnistuneen oikein hienosti. Toinen vaihe on alussa ja agendana on 100% chillailu. Tämäkin vaihe on lähtenyt käyntiin oikein hienosti, tänään on lepäilyn lomassa syöty ja ostettu postikortti, ei muuta.
Ensimmäisen vaiheen majapaikkamme Caribbean club tarjosi mitä parhaimmat mahdollisuudet tavoitteemme, eli sukeltamisen toteutukselle. Vaikka siellä vietetyt 8vrk repivät matkabudjettia erittäin ronskilla kädellä, voi myös helposti todeta, ettei meiltä mitään puuttunut. Kotimme oli oikein asiallinen huoneen apartment, jonka terassia vastapäätä olivat sukelluspuljun päämaja, varusteiden huolto ja säilytystilat, sekä säiliöhuone, josta sai ilmaa rajoituksetta. Samaan pakettiin kuului vielä Pick-up mallinen ajoneuvo, jolla ajeli näppärästi vähän huonompienkin teiden päässä olleille sukellusmestoille.
Kaiken muun sukeltelun lomassa päivitimme itsemme myös seuraavalle tasolle 'advanced open water diver' kurssilla, sekä ainoaksi syntymäpäivälahjakseni tänä vuonna jääneellä 'enriched air' kurssilla. Näiden kurssien myötä karttui rutkasti lisää taitoja ja mahdollisuus painua aina 30 metrin syvyyteen asti, sekä sukellella myös pimeällä. Seuraava kurssi kiiltää jo tiukasti silmissä ja tavoitteena on saada vielä 'rescue diver' taso suoritettua tämän reissun aikana.
Kurssimme vetäjänä toimi erittäin pätevä ja kokenut Ecuadorilainen Pepe. Hän paikkasi hienosti myös niitä aukkoja, joita edellisen kurssin vetäjä 21-vuotias Tabitha neitonen ei osannut tuoda esiin. Oli jossain määrin erilaista olla kurssilla kun kouluttaja puhui englantia paremmin kuin auttavasti ja omasi huikean kokemuksen joka puolelta maailmaa. Curaçaon opettajattaremme kun joutui joskus yhteisen kielen puuttuttua tyytymään auttavasti ymmärrettäviin käsimerkkeihin. Advanced kurssilla saimme myös todeta, että olemme oikein kelpoja sukellusharrastuksen aloittelijoita. Pepe puhui meistä ihmiskaloina ja mainitsi, että yleensä näin alkuvaiheessa yhtä hienosti vetävät päätyvät joko sukelluslafkoihin duuniin tai scuba master tasolle. Pepen elämän filosofiaa kuunnellessa ja arkista aherrusta seuratessa homma ei vaikuta yhtään huonommalle ammatinvalinnalle.
Kursseille osallistui meidän lisäksemme kuusikymppinen opettaja Californiasta, nimeltään Hal. Kohtuu pikkutarkka dude, joka oli innostunut vasta aloittamastaan harrastuksesta siinä määrin, että omasta takaa löytyi vimosen päälle vehkeet päästä varpaisiin. Erittäin sosiaalinen jannu, kuten kaikki jenkit ja ihan hauskaa seuraa. Hal ei ollut vedessä täysin vahvimmillaan. Mies pääsi pari kertaa yllättämään ja tööttäsi täysillä kylkeen kesken sukeltelun. Sen sijaan, että Hal olisi reagoinut jotenkin syntyneeseen kontaktiin, hän jatkoi vaan potkimista entiseen tahtiin, ehkä jopa kiivaammin. Muuten ihan ok, mutta allekirjoittanut joutui tuon tuosta puhaltelemaan maskiaan tyhjäksi vedestä, jostain syystä tiiveys pettää kun vedän huutonaurua syvyyksissä.
Kahden suoritetun kurssin ohella sukellusvaiheessa kokemusta karttui kaiken kaikkiaan 19 sukelluksen verran. Kaikki olivat jossain määrin hienoja kokemuksia. Erityisesti mieleen jäivät kuitenkin huikean mahtavat korallit saaren länsirannikolla, ensimmäinen yösukellus, sekä mitä erilaisemmat meren eläimet. Nähtyä tuli ainakin muutamia rauskuja ja kilpikonnia, jos jonkinlaisia ankeriaita ja mitä erikoisempia pieniä ja isoja kaloja. Edellisellä viikolla eräs sukeltaja oli kuvannut aivan rannan tuntumassa valkohain, joita tähän vuodenaikaan seudulla on nähtävissä. Hain bongaaminen on kuitenkin Bonairella erittäin harvinaista, emmekä ikävä kyllä päässeet moista näkyä itse todistamaan. Toki lienee ihan asiallista totutella isoihin kaloihin pikkuhiljaa ennen 12metristä haita. Jo itseäni isomman Tarponin vierellä uiskentelu oli melko huikea kokemus! Erikoisempia sukelluksia olivat hylyllä (Rahtilaiva Hilma Hooker) käynti ja "fluorescent night dive". Jälkimmäisessä käytettiin sinistä valoa tuottavia lamppuja ja maskin päälle nykäistiin keltaiset linssit. Moinen yhdistelmä saa ihmeitä aikaan ja kaikki heijastuu syvyyksissä verkkokalvoille neonvalojen väreissä.
Bonairella oli mahtavaa uiskennella syvyyksissä. Lähes kaikki toiminta saarella liittyy kyseiseen aktiviteettiin ja tuskinpa tänne on eksynyt turistia, joka ei olisi syvyyksissä käynyt. Märkäpukua veti rannassa päälleen kaikki kymmenvuotiaasta aina vähintään kasikymppiseen asti. Ajoneuvojen rekisterikilvistäkin sen voi lukea, niitä koristaa teksti "Bonaire, divers paradise". Tällä erää ei täältä enempää. Kirjoittaminen käy työstä, pitää jaksaa ottaa iisisti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti