maanantai 1. heinäkuuta 2013

Känniajelua Kanadassa

Otsikko kuulostaa pahalle ja niin on aihekin!

Montrealin hostellin viereisessä Èmilie-Gamelin puistossa hiihteli sunnuntai iltapäivänä nurtsilla loikoillessamme jengiä enemmän tai vähemmän päissään ja/tai kamoissaan. Sekavaa touhua, joka kävi ihan hyvästä sirkus viihteestä. Eräs puistossa sekoillut nuori mies tuli myöhemmin pyykkireissullamme erittäin vahvasti hoiperrellen vastaan ja hyppäsi jonkin matkan päässä ronskisti auton rattiin. Hillittömällä tuurilla samaan aikaan ohitsemme ajoi poliisi. Heiluin ja viittelöin siinä määrin, että sain virkavallan pysähtymään ja kävin juoksujalkaa selvittämässä mitä oli parhaillaan tapahtumassa. Poliisi ehti juuri blokkaamaan liikkeelle lähteneen ääliön ja puolisen tuntia myöhemmin kundia kuskattiin poliisikiesin takapenkille sammuneena, auton seuratessa hinurin lavetilla. Oli hienoa huomata, että omasta moraalista on edes rippeet jäljellä. Samaa känniajelua kun tuli todisteltua Manitobassa lukuisia kertoja, ilman että siihen kykenin puuttumaan. Ilmeisesti paikallinen tapa ja tooooodella surullinen sellainen. Jengi paukkaa baariin autolla, vetää kuupan enemmän tai vähemmän jumiin ja poistuu samaisella ajopelillä yön pimeyteen. Uskaltaisin väittää, että esimerkiksi Brandonissa olleen baarin edustalta pilkun aikaan liikkellelähteneiden n.10 ajoneuvon kuljettajista yksikään ei ollut ajokunnossa. Suurin osa kävi tyhjentämässä vielä viimeiset shotit ennen lähtöään. Masentavaa, todella masentavaa. Hämmentävintä koko sekoilussa on kuitenkin se, että paikallisille kyse on täysin jokapäiväisestä perustoiminnasta. "Nothing wrong about that, as far as you don't kill anyone". Toiseksi häkellyttävintä on se, ettei edes yksittäistä passipoliisia näkynyt pilli kädessä mailla eikä halmeilla. Kovin kaksinen einstein ei tarvitse olla, että näkee ko. toimintaa tapahtuvan joka päivä ja joka ikisen baarin edustalla. Olen joskus Suomessa hämästellyt rattijuoppouteen liittyvää moraalista rappiota, mutta ilmeisesti meillä menee senkin suhteen paremmin kuin muualla. Joka tapauksessa yksikin on liikaa! Vaikka vika on aina siinä yksilössä joka ratin taakse istahtaa, niin yhtälailla vastuu on myös niillä jotka virheen todistavat eivätkä siihen puutu! Nostan käden pystyyn virheen merkiksi, enkä edes yritä selittää erhettäni kulttuurishokilla. Hyppimällä ajotielle tai nappailemalla avaimia aivottomilta apinoilta olisi varmaankin seurauksena ollut yliajetuksi joutuminen tai turpaanvetokisa autolastillista kanukkeja vastaan. Olisihan sitä kuitenkin voinut vaikka kokeilla soittaa paikalliselle viranomaiselle ja tiedustella kiinnostuksen tasoa puuttua tolkuttomaan hölmöilyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti