21.6. Juhannusaattona tuli täyteen ensimmäiset kaksi kuukautta maailmalla. Aika kuluu näemmä matkustamallakin ja ensimmäiset kuukaudet ovat menneet yllättävän nopeasti. Toki jo tässä vaiheessa on tullut nähtyä ja koettua melkoisesti! Mahtava fiilis kauttaaltaan, ensimmäisestä päivästä tähän hetkeen ja joka aamusta iltaan. Parhautta! Vauhti on ollut tähän asti melkoinen ja maantieteellisesti pisin etappi on jo nyt takana. Tästä eteenpäin tahtia onkin tarkoitus hidastaa radikaalisti. Samalla taival kohti itää päättyy ja suuntaamme seuraavat n. 4-6 kuukautta etelään, kunnes kelkka kääntyy viimeisiksi kuukausiksi takaisin länttä ja kotia kohti.
Pisin yhtäjaksoinen reissuni ennen tätä oli 3 viikkoa. Jossain määrin on siis tarvinnut totutella pitkäkestoiseen matkantekoon. Isoja ongelmia, murheita, haasteita tai yllätyksiä ei ole vielä ollut, eikä ilmennyt (ruokamyrkytys ja pieni vääntö junalipuista, siinä kaikki). Minkäänlaisesta reissuväsymyksestä tai koti-ikävästä ole ollut vielä tietoakaan, niinkuin ei tässä vaiheessa ole syytäkään olla. Toki on myönnettävä, että snadi kouraisu on käynyt vatsanpohjassa kun on nähnyt kummipoikia skypen välityksellä ja viimeisimpänä samaisen sovelluksen avustamana juhannuksen vietossa mahtavan porukan, jolla vietimme kyseistä juhlaa yhtäjaksoisesti reilut kymmenen vuotta. Kuuluu asiaan.
Rinkan pakkaus ja muut rutiinit alkavat sujumaan jo melko jouhevasti. Turhat kamat ovat lähteneet postissa kotiin, tai jääneet matkan varrelle. Ensimmäisen kuukauden hakemisen jälkeen tavarat ovat löytäneet omat paikkansa ja kulkevat mukana kohtuullisen huolettomasti. Matkan jatkumisen pidempään huomaa lähinnä oman toiminnan rauhoittumisena. Josko en koskaan ole ensimmäisenä säntäämässä paikasta toiseen ja suorastaan vihaan hätäilyä ja kiirettä. Arki on kuitenkin iskenyt siinä määrin matkustamiseenkin, että pelkästä olemisesta ja "arkirutiineista" on tullut oleellinen osa matkantekoa.
Eniten totuttautumista on vaatinut aikaisempien sosiaalisten suhteiden kaikkoaminen osin tai kokonaan. Isoon liutaan ihmisiä joihin olin Suomessa yhteydessä päivittäin tai viikoittain en ole ollut juuri lainkaan tai ollenkaan yhteydessä. Ainoastaan vanhempiini olen pitänyt yhteyttä jossain määrin säännöllisesti (viikottain), muihin enemmän tai vähemmän harvemmin. Alussa oli ehkä pieni pakonomainen tarve olla yhteyksissä Suomeen, mutta unohdin sen melko täysin ensimmäisen kuukauden jälkeen. Nyt olen lähinnä vastaillut jos joku on ottanut yhteyttä tännepäin (ottakaa ihmeessä jatkossakin, vaikka en sinnepäin soittelisi tai viestittelisikään! Kaikista tutuista ja Suomen menosta on ehdottoman mukava kuulla!) Yhteydenpito tuskin tulee jatkossa ainakaan lisääntymään. Tähän mennessä tietoverkot ovat toimineet melko kivasti, Etelä-Amerikassa katveisiin törmäämme varmasti vähän useammin (ja siinä vaiheessa kun riippumaton nyörit kiristyvät sammuvat kaikki mahdolliset aparaatit).
Matka jatkuu, maisemat vaihtuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti