Big Easy

Big Easy, New Orleans ja ensimmäinen yli viikon pysähdys samassa paikassa. Pysähtyminen hetkeksi tuli tarpeeseen. Vaikkei matkanteko tähänkään mennessä ole suorittamisesta käynyt, oli takki New Orleansiin saavuttaessa melkoisen tyhjä. Eikä ehkä vähiten Buffalon lentokentällä vietetyn yön jäljiltä. Tällä visiitillä keskityimmekin n. 80% ajasta ottamaan iisisti. Nukuimme pitkään, lueskelimme ja makoilimme. 10% meni kehon hyvin vointiin. Löysimme kämpän lähistöltä erittäin edullisen ja asiallisen salin, 504 fitness at Falstaffin. Päivät rakentuivat pitkälti treenin ympärille. Hyvän treenin tueksi vedimme reilun viikon verran terveellisintä muonaa mitä ehkäpä yksikään reissaaja on koskaan syönyt. Loppu ajasta meni kaupungilla pyörimiseen.

Keli New Orleansissa oli todella hiostava! Paita oli läpimärkä pelkästään jos erehdyit ajattelemaan. Ilmankosteus oli sademetsien lukemissa ja lämmöt reilussa 35:ssä asteessa. Ukkonen lisäsi painostavuutta ilmaan ja paukutteli runsaan sateen kera päivittäin.

Majoituksemme, India house hostel oli ensimmäinen maja joka sisälsi hieman reissaamisen fiilistä ja tunnelmaa. Kämpässä asustelivat Riku ja Tunnakin Madventuresin jenkkipätkällä. Pojat tiesivät kertoa, että paikka on entinen bordelli. Huoneita ainakin oli paljon ja yleinen fiilis oikein lungi. Harmaita hiuksia kämpässä aiheuttivat tuhottoman monet puremajäljet, joita ilmestyi päivin ja öin. En pysty edes veikkaamaan mitkä kaikki otukset minua kolusivat, mutta puremajäljet olivat melko roisit ympäri kehoa.

Kaupungissa näkyy vielä aika selkeästi Hurrikaani Katrinan jäljet. Kävimme paikallisessa IMAX teatterissa sivistyttämässä itseämme Katrinasta tehdyn dkumentin (Hurricane at the bayou) merkeissä. Hurrikaani väisti New Orleansin kantakaupungin, mutta tulvavallien petettyä vettä oli myrskyn jälkeen kaduilla yli 4metriä. Iso osa lähiöiden taloista on jäänyt autioiksi ja mätänee paikoilleen. Iso liuta kämppiä on myös pistetty matalaksi ja joitakin kunnostettu. Kirjo on useilla kadunpätkillä melkoinen. Myös tiet itsessään ovat melkoisen huonossa kunnossa, epäilemättä voimakkaiden tulvien jäljiltä. Heti kaupungin ulkopuolella myös hurrikaanin suoranaiset vaikutukset ovat nähtävissä. Kivijalkoja ja perustuksia seisoo vierivieressä, muut rakenteet ovat lähteneet tuulten mukaan. Karua jälkeä ja hurjaa touhua. Vetää hiljaiseksi.

Kuuluisa French quarterin alue ja siellä sijaitseva maineikas Bourbon street on kunnostettu asiallisesti. Viihtyisää ja hienonnäköistä seutua. Samaa ei voi sanoa muusta kantakaupungista ja sitä ympäröivistä lähiöistä. Kaiken kaikkiaan hieman kurjan oloinen mesta, toki aivan syystä. Bourbon street itsessään oli iso pettymys. Odotin Jazzin vastinetta Memphisin blues-kadulle, Beale streetille. Siinä missä Beale streetilla oli tunnelmaa, tunsi Bourbon steetillä olevansa aikuisten (turistien) huvipuistossa. Muutama asiallisen oloinen paikka toki senkin varrelta löytyi ja meno lauantai-iltana oli kokemisen arvoinen. Päivädallailut menivät pääosin Brittiläisen graffittiartistin Banksyn katutaidetta etsiskellessä kaupungin eri kulmilta. Pääosa miehen piirroksista on päällemaalattu, tai rakennus on purettu alta. Muutaman onnistuimme kuitenkin löytämäänkin.

Kaupungilla pyörimisen lisäksi teimme reissun suolle ja se osoittautui erittäin asialliseksi. Hyvä meininki ja opas, sekä ennenkaikkea komeaa luontoa ja siellä eläviä otuksia.

Yhdeksän päivää pidempään New Orleansissa ei olisi jaksanut olla ja into oli jo kova päästä jenkkilästä kohti etelää. Ensimmäinen stoppi osui Curaçaolle, Hollannin antilleille. Viikko täällä on takana ja voin sanoa, että nyt on elämä kohdillaan! Palailen paikasta ja aiheesta myöhemmin...