Niagara Falls

Little did I know...Käsitykseni Niagaran putouksista olivat melkolailla erilaisia kuin todellisuus tällä visiitillä osoitti. Putouksissa itsessään ei ollut mitään niin spektaakkelimaista tai jotain mitä en olisi kuvista nähnyt. Kaikki muu niiden ympärillä oli. Ensinnäkin ennen majoituksen ja bussilippujen varaamksta en tiennyt, että Niagara falls on kaupunki. Tai itseasiassa kaksi kaupunkia, toknen Ontariossa Kanadassa ja toinen joen toisella puolella New Yorkissa Yhdysvalloissa. Me seikkailimme Kanadan puolella. Kaupunki on putouksia lukuunottamatta kaikkea sitä, mitä yritän matkustaessani välttää. Maanpäällinen helvetti! Kaikki maailman sirkushuvit, pikaruokaraflat, vahakabinetit, yms. tungettuna aivan liian pieneen tilaan ja erityisesti aivan liian lähelle niinkin mahtavaa luonnon muovaamaa ihmettä kuin Niagaran putoukset. Loistava isäntämme Patrick puhui kauniisti "disneylandista", minä sanoisin, että kuvottava turistisirkus. Käytetään tästä Clifton hilliksi virallisesti kutsutusta alueesta aivan putousten vieressä mitä tahansa nimitystä, en edes vaivaudu kirjoittamaan siitä enempää. Suosittelen putouksille matkaavia pysyttelemään kaukana, tai ainakin ottamaan selvää mihin on sotkeutumassa.

Edellä mainitusta huolimatta Niagara falls oli matkustamisen arvoinen paikka. Putoukset olivat upeita ja "Maid of the mist" risteilyllä niiden juurelle, pääsi lähietäisyydeltä aistimaan niiden voiman. Jo mainitsemani hostellimme mainio omistaja käski meitä heti kättelyssä unohtamaan turisteille kaupattavat paketit ja hän ohjasi meidät itse piirtämillään kartoilla putousten lisäksi myös kauemmaksi niiden ympärillä pyörineestä hulinasta. Mies ei turhaan paasannut, että "ensi kerralla kolme päivää", sillä hänen antamiensa vinkkien myötä putousten ympäriltä aukesi paljon nähtävää ja koettavaa.

Niagara on the laken taajama n. 30km ytimestä, Ontario järven rannalla oli yksi paikoista joihin tuskin olisimme eksyneet ilman opastusta. Todella hieno ja tunnelmallinen kylä joka huokuu historiaa. Mm. Kanadan 1.pääkaupunki. Jos matkustan joskus jostain syystä putouksille uudestaan, otan majoituksen ehdottomasti tästä pitäjästä. Pikaisen lounaan ja vielä pikaisemman katselmuksen lisäksi laitoimme adrenaliinit kevyesti kiertoon oikein hauskaksi osoittautuneella jetboat ajelulla Niagara joen koskissa. Ajelu vedettiin luokan 5 koskessa (luokitus 1-6) ja meno oli sen mukaista! Hiton hauskaa ja toooodella märkää!

Niagara joki ja sen kosket olivat toinen paikka, jonka olemassa oloa ja komeutta en tiennyt edes olevan, ennenkuin vaeltelimme pitkin jokivartta ja paistattelimme päivää sen rantakivikoissa. Must do tason juttu ja sopiva paikka antaa sielun ja hermojen levähtää ennen paluuta ihmisvilinään neonvalojen keskelle.

Putouksilla ammuskellaan muutaman kerran viikossa ilotulitteita. Me kävimme tarkistamassa tämän spektaakkelin 4.7., jolloin ammuttiin spesiaali setti jenkkien itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ihan magee juttu, toki ilma täyttyi melko sankastasavusta ensimmäisten viiden raketin jäljiltä ja jengiä oli aivan levottomasti liikenteessä. Ei sillä, että en pitäisi ihmisistä, päinvastoin. Eikä silläkään, että pelkäisin ihmisiä. Esimerkiksi Pekingin rautatieasemalla jengiä oli niin paljon, ettei pystynyt rinkka selässä ympäri kääntymään. Siihen päälle tolkuton mekkala, rinkka selkään ja +36 lämpöä, eikä ahdistanut yhtään. Normaalia menoa ja meininkiä suurkaupungissa, monesti jopa tykkään siitä. Ihmisiä menee, tulee ja sekoilee omassa luonnollisessa toiminta ympäristössään. En tiedä onko vika minussa, vai mikä tässä yhtälössä kuitenkin mättää: kun valtaosa ihmisistä vetää vyölaukun ja lippiksen päälle ja matkustaa clifton hillin kaltaiseen turistihelvettiin, alkaa kaikki yht'äkkiä hyperventiloimaan, hätäilemään, meuhkaamaan, tönimään, jne. Tolkutonta sekoilua, josta selviämiseksi kävelimme reippaan lenkin kiertäen pahimman pätsin. Pätsin, jonne belsebuubi houkutteli ärtyneitä, eksyneitä ja hyperventiloivia turisteja imemään lisää ylihintaista sokerilientä ja maksamaan tolkuttomia hintoja fatman t-paidoista ja niagara balls avaimenperistä. Pätsin, jonka kaltaiseen paikkaan en toivottavasti enää tällä reissulla eksy...

Ruoka elämykset Niagara fallseilla eivät päätä huimanneet. Angels inn, Niagara on the lakessa oli tunnelmaltaan oikein asiallinen, mutta oma chicken wrappini ei maistunut juuri miltään. Kaverini burgeri oli todella asiallisen näköinen ja kuulemma hyvääkin. Paikan fiiliksen ja historian vuoksi päädyn suosittelemaan. NOTL:sta löytynee toki oikeinkin asiallisia ruokamestoja, paikka on valittu useaan otteeseen Kanadan kulinarismin kultakeitaaksi (tjsp.). Disneylandissa Clifton hillillä safka maistui pahville. Yank's restaurantissa oli paljon paikallisia ja ruokakin vähän parempaa kuin ympäröivissä joukkosyöttölöissä. Kaamein virhe kuumana kesäpäivänä oli eksyä tiskille, jossa myytiin "tulevaisuuden jäätelöä". Voin tämän kokemuksen myötä jättää suosiolla tulevaisuudessa jäätelöt syömättä. Makuelämys oli sama kuin lappaisi lusikalla hienoa sokeria suuhunsa. Koostumuskin oli hieman saman suuntainen, tulevaisuuden jäätelö on kupillinen n.3mm rakeita. Wow...

Yksi Niagara fallsin vierailun parhaita puolia oli ACBB Hostelli ja sen omistaja. Moni hostelli mainostaa itseään lauseella "home away from home", ACBB oli sitä. Heti sisäänastuttuamme kajahti tervetuloa toivotus ja siitä jatkunutta jutustelua kesti toista tuntia. Isona kihona metsäteollisuudessa työskennellyt omistaja oli saanut tarpeekseen yritysmaailmasta, vaihtanut puvun college housuihin, reissannut maailmaa ja ostanut hostellin. Nykyisellään mies pyörittää majataloaan, silminnähden nauttien kestitessään vierailijoitaan ympäri maailman. Ensimmäisenä iltana isäntä tarjosi väelle ilmaista olutta ja pizzaa, sekä niiden lomassa meille loistavia tarinoita ja ajatuksia lähes kaikesta maan ja taivaan väliltä. Aamupalalla oli itsepoimittuja mustikoita, kirsikoita, karhunmarjoja, hedelmiä, jugurttia ja vastapaistettuja leivonnaisia, sekä kahvilta maistunutta kahvia (tähän mennessä pohjois-amerikan hostellit ovat tarjonneet vain ja ainoastaan haaleaa kaffetta ja tolkuttomia pinoja pannukakkuja siirapilla ja maapähkinävoilla). Mesta ei toki ollut ihan siisteimmästä päästä ja huoneessa oli tolkuttoman kuuma. Fiilis sinne tultaessa ja lähdettäessä oli joka kerta kuitenkin äärimmäisen mahtava. Omassa pienessä maailmassani ACBB hostelliin ja sen loistavaan isäntään kiteytyvät pitkälti reppureissaamisen parhaat puolet. Thanks Pat!