Bongasin, että tämä sovellus oli jostain syystä päättänyt jättää julkaisematta tekstini Quitosta, kaupungista jossa homehduttiin pisimpään tällä reissulla. Uusi yritys...
Ecuadorin pääkaupunki sijaitsee Andeilla, 2850m korkeudessa ja 25 km päiväntasaajalta etelään. Edellä mainittujen faktojen vuoksi kaupungissa on melkolailla erilaiset olosuhteet kun mihin on tullut totuttua. Vuodenaikoja on kaksi, kesä (kuivakausi) ja talvi (sadekausi). Paikalliset kuitenkin sanovat, että Quitossa koetaan neljä vuodenaikaa jokaisen päivän aikana ja eivät he hirvittävän kaukana todellisuudesta ole. Lämpötila vaihtelee 7-27 asteen välillä melko kellon tarkasti joka päivä. Viileää osasin odottaa, mutta kylmyys pääsi kuitenkin jossain määrin yllättämään. Kyllä täällä tarkenee, mutta en varsinaisesti odottanut nukkuvani collarit ja sukat jalassa. Tällä reissulla piti olla koko ajan kesä...
Quitossa on koko latinalaisen-amerikan laajin ja parhaiten säilynyt vanhakaupunki ja se on UNESCOn maailmanperintökohde. Alue on kieltämättä todella vakuuttava ja viihtyisä. Joka kerta kun vanhalle kaupungille meni, tuntui käynnissä olevan myöskin jonkinsortin tapahtumia ja väkeä tulvi kaduilla sen mukaisesti. Aivan ehdoton juttu Quiton kävijöille on La Rhonda katu, jossa voi nautiskella paikallisista herkuista sekä musiikista ja ostiskella käsitöitä, taidetta, yms. (käytiin lauantaina ja jengiä, sekä tunnelmaa oli melko kivasti). Sunnuntai kävelyllä gamlastanissa piipahdimme kirkossa ja päädyimme kuulemaan sanaa koko katolisen messun ajaksi. Mielenkiintoinen kokemus, vaikka papin puheet eivät ihan hirveästi auenneetkaan.
Muu kantakaupunki ei sitten olekkaan kovin viihtyisä, ainakaan minun mielestäni. Kaupungista sivuun mentäessä vuoristomaisemat ovat todella mahtavan näköisiä ja jossain määrin runsaanpuoleisesti on nähtävissä myös asiallisen näköistä katutaidetta. Huomiota herättävää Quitossa on ajoneuvojen, erityisesti lukuisten bussien pössyttelemät pakokaasupilvet. Jos Pekingissä aurinkoa ei nähnyt saasteilta, oli Quitossa paikoittain kuitenkin vaikeampaa hengittää. Ajoneuvokalusto kaipaisi kipeästi päivitystä, puhtaampia polttoaineseoksia tankkeihinsa, tai jotain...
Julkinen liikenne kulkee täysin pyörillä ja julkisissa kulkuvälineissä käyttäytyminen on jokseenkin "erilaista". Busseihin noustaan pääsääntöisesti liikkeestä ja samoin tapahtuu poistuminen. "Metrobussiin" nousu ja poislähtö vaatii määrätietoisuutta ja röyhkeyttä. Kaiuttimista kannustetaan nopeaan toimintaan ja kun ihmiset sulloutuvat kapeista pariovista samaan aikaan sekä sisään että ulos, on toimenpide kaikessa sekavuudessaan hämmentävä. Julkiset kulkuvälineet ovat myös pääsääntöisesti melko täyteen tupattu ja kuskit paahtavat menemään melkoista kyytiä. Aikatauluja ei ole, bussi menee aina silloin tällöin. Lysti on länkkäristandardeilla lähes ilmaista, lipare kustantaa 25 yhdysvaltain senttiä. Enimmäkseen tuli kuitenkin siirtymisten osalta elosteltua ja ajeltua taksilla. Sekin on meille valkonaamoille melko halpaa hupia, kyydit olivat 1-4$ välillä. Takseja on todella paljon ja kyseessä on varsin näppärä vaihtoehto siirtymiselle paikasta A paikkaan B, jos ei tunne sen tarkemmin kaupunkia ja sen julkisen liikenteen koukeroita.
Keskustan kupeesta löytyy baari- ja bilealue Mariscal, jonne Quiton yöelämä on pääsääntöisesti keskittynyt. Alueelta löytyy myös valtaosa kaupungin majoitusliikkeistä ja näin ollen myöskin turisteista. Mariscal kulkeekin paikallisten keskuudessa nimityksellä "gringolandia". Ei niin paha paikka kun uskalsin nimen perusteella olettaa, turistien ohella alueella liikkuu varsin kiitettävästi kuitenkin myös paikallisväestöä. Mieluummin suuntaisin illanviettoon kuitenkin vanhaan kaupunkiin, la Rhondan suuntaan.
Alunperin Quitossa piti viettää kaksi viikkoa, mutta oleskelu venähti viikolla. Syynä venymiseen oli viime päivityksessä mainitsemani vatsatauti, joka piti meidät pois koulun penkiltä, sekä vaati palautumisjakson ennen seuraavalle kohteelle, eli Cotopaxi tulivuorelle kapuamista. Arjet täyttyivät espanjan opiskelusta Cristobal Colon spanish schoolissa, kaupungin ihmettelystä ja yleisestä joutenolosta. Oheisohjelmaa tarjosi koripallon em-kisat ja totuttautumiset korkeuksiin, jotta huomenna koittava Cotopaxin valloitus olisi mahdollista.
Espanjaa tuli opiskeltua kaiken kaikkiaan 40h, kymmenen päivän aikana. 4 tuntia päivässä, kotitehtävät ja reflektoinnit päälle oli yllättävän rankka setti. Tahti kurssilla oli myös melkoinen. Täytyy nostaa hattua opettajalleni Isabelille, sillä olen jossain määrin yllättynyt kuinka hyvin pääsin kiinni täysin uuteen kieleen näin lyhyessä ajassa. Sanavarasto kaipaa vielä reilusti lihaa luiden ympärille, mutta aikalailla kaikki arjen välttämättömät askareet sujuvat espanjaksi oikein mukavasti. Pientä small talkiakin kykenin heittämään niin fudiksesta, kuin matkustamisestakin. Harjoittelu jatkuu väkisinkin vielä Etelä-Amerikan turneen ajan ja tämän hetken aikomusten mukaan myös opiskelu aikanaan Suomessa. Muy bien!
Korkeuksiin totuttelu toteutettiin Pichincha-tulivuorella, jonne pääsi varsin näppärästi kaapelihissillä (tjsp.). Hissi nousi 4100m ja jalan oli mahdollista kavuta aina 4800m asti. Me kävimme vuorella kahdesti ja pyörimme arviolta 4200m paikkeilla. Tulivuori purkautui viimeksi 1999 ja täytti Quiton kadut pölystä. Pölyä oli ollut useiden senttien paksuinen kerros, ikkunat ja ovet oli teipattu tiiviiksi. Pölyn kaikkoaminen kaduilta oli kestänyt pari kuukautta. Maisemat korkeuksista olivat todella mahtavat. Lyhyen kiipeämisen jälkeen heinikossa maatessa, maisemaa ihastellessa ja musiikkia kuunnellessa oli käsittämättömän hieno fiilis. Niitä yksittäisiä loistavimpia hetkiä tällä reissulla joiden vuoksi matkaa teen. Quitossa reissaamisen aikaansaama euforinen tunne iski toki muutenkin pitkästä aikaa vähän useammin. Kahvilla istuessa, tai puistossa maatessa mielen valtaa hetkellisesti totaalinen hyvänolontunne. Sitä havahtuu löytämästä itsensä toiselta puolelta maailmaa täysin kiireettömässä hetkessä, vailla palan hajua sen hetkisestä ajasta tai siitä mitä huominen tuo tullessaan. Loistavuutta!
Reissasimme myös bussilla kaupungista pohjoiseen, päiväntasaajalle. Vierailimme Mitad del mundon messevällä monumentilla, sekä 280m enemmän pohjoisessa olleella museolla, jossa todellinen päiväntasaaja kulki (GPS:llä tsekattu fakta). Museon tourilla teimme erilaisia havainnollistavia temppuja ja perehdyimme alueen historiaan. Saimme koko ryhmän ainoina "eggmaster"-diplomit onnistuttuamme saamaan kananmunan pysymään pystyssä naulan päässä, jee! Correolis-efekti havainnollistettiin vetämällä tulppa altaasta päiväntasaajalla ja sen molemmin puolin, ei niin hohdokasta. Yllättävintä oli huomata, että oli aivan käsittämättömän vaikeaa kävellä suoraan silmät suljettuina ekvaattorilinjaa pitkin...
Quitossa asuimme kotimajoituksessa. Carrascon perheeseen kuuluu eläkkeellä olevan Luz-maman lisäksi Coqui-koira, Roberto 27v ja häntä pari vuotta nuoremmat siskonsa Marcela sekä Kristina. Perheessä on ollut oikein asiallista asustella, Luzin väsäämät ruoat ovat maistuneet ja olo on ollut oikein leppoisaa. Vatsataudin kourissa kärvisteltäessä Luzin apu oli oikein tervetullutta. Toki vielä enemmän olisin toivonut pääseväni kanssakäymisiin perheen kanssa espanjankielen sparraamisen hengessä. Vähän enemmän juttua vaihdettiin Roberton viettäessä synttäreitään, jolloin vedimme perheen keskuudessa kakkua ja lauloimme 'paljon onnea' kolmella kielellä. Perheessä asuminen herätti jälleen ajatuksia kulttuurien välisistä eroista. Vaikka aihe onkin täysin tuttu, oli jännää seurata vierestä kuinka aikuiset muksut elävät vielä lähemmäs kolmekymppisinä äitinsä siipien alla. "Mami" huudot kaikaa jos on jotain hätänä, äiti kokkaa ja paasaa. 5 vuotta seurustelleen Marcelan (25v.) poikaystävä kävi pari kertaa hyvin nopeasti kääntymässä ja saattamassa tyttöystävänsä huoneen ovelle. Huoneen jonka seiniä koristi edelleen teinivuosien paikallisen mekaks lehden (seventeen) julisteet ja lakanoilla hyppivät iloisesti my little ponyt.
Tragikoomisen kevennyksen reissuun toi suomipoikien kaipuu saunan lauteille. Kielikoululla ollut erittäin mukava herrasmies Denveristä oli ottanut puolestamme asioista selvää ja kertoi meille kaupungista löytyvän useitakin saunoja. Innosta soikeana suuntasimme lähimmälle ja matkaan pakkasimme treenikamatkin, olihan paikassa kuulemma mahdollisuus käydä puntilla. Reissu jäi lyhyeksi. En mene yksityiskohtiin, mutta saunaan asti emme kuitenkaan ikinä päätyneet. Matka tyssäsi "salille", jossa konkretisoitui täysin satavarmaksi pukuhuoneessa herännyt kevyt epäilys paikan "luonteesta". Kyseessä oli homojen "spa". Totuuden valjettua vierailumme jäi melkoisen pikaiseksi. Ihan heti en usko päätyväni uudestaan saunaan eteläisellä pallonpuoliskolla. Ainakin taustat selvitän jatkossa tarkemmin. Herrasmies Denveristä oli kovin pahoillaan tapahtuneesta.
Quiton vierailun ehdottomia tähtihetkiä on tullut vietettyä netin äärellä. Suomen korismaajoukkueen em-kisataivalta on ollut mahtava seurata. Aina en ole tiennyt miten päin olisin, jotta hillitsisin riemuni. Hetkittäin poskelle on vierinyt sinivalkoinen kyynel. Koris on meikäläiselle mahtavuudessaan kosmisissa ulottuvuuksissa. Kun pienen ja piskuisen kotimaani jengi vyöryttää altavastaajana lajin mahtimaita, on fillis käsittämättömän hieno! Tack för Susijengi!!! (Reilu vuosi sitten kun arvoin tälle reissulle lähtöä, kiikaroin jo tosissani lomapäiviä em-kisojen ajaksi. Jos en olisi täällä, olisin melko varmasti Koperissa kisoja katsomassa. Hetkittäin on jopa ihan ohuesti harmittanut että en ole. Tulen tekemään isosti duunia, että MM-kisat 2014 Espanjassa ja EM:t 2015 Ukrainassa eivät mene sivusuun).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti