Iguazu

Matkaa Saltasta Puerto Iguazuun kertyi kahdella bussilla vähän reippaat 24h. Bussimatkailu on alkanut pikkuhiljaa jo tökkimään, mutta toisaalta kymmenientuntien etapit tienpäällä sujuvat jo melkoisella rutiinilla. Uni hiipii silmiin melko paljon helpommin kuin alkureissusta. Bolivian hieman ruovimpien bussien jälkeen koitti paluu nahkasohvalle, joka oli lähestulkoon parempi kuin monen hostellin sänky. Tunnelma tosin oli huomattavasti Bolivialaista linjuriautoa latteampi ja fiilistelyn sijasta ainoaksi viihdykkeeksi jäi jälleen joku ö-luokan komedia punkkutarjoilun kera. Viimeistään tässä vaiheessa tuli myös sivustakatsottuna hyvä osoitus siitä, että tauoilla ei kannata lähteä bussin edustalta kovinkaan kauas haahuilemaan. Viimeisen tauon jälkeen matkan jatkuessa edessämme istuneesta paragualaisesta mimmistä oli jäljellä vain matkatavarat. Jos en olisi rynnännyt ohjaamoon huomauttamaan asiasta, tyttö tuskin olisi saapunut määränpäähänsä ajallaan.

Puerto Iguazu oli jenkkien jälkeen ensimmäinen mesta, josta emme olleet varanneet majoitusta etukäteen. Asumus löytyi odotetusti kuitenkin heti bussiaseman nurkilta. Vaikka mesta vaikutti alkuun ihan asialliselle, kämpän vaihto tuli kuitenkin eteen heti toisen yön jälkeen. Vaikka kaikki ovet ja ikkunat olivat teljettyinä, huoneessa oli öisin hyttysten kokoontumisajot.

Viimeinen yö ensimmäisessä majoituksessa osoittautui hyttysten hätyyttelyn lisäksi yhdeksi reissun tapahtumarikkaimmista. Olin kaiketi ehtinyt nauttimaan muutamia dinnerini seasta esiin mönkineitä matoja ennen kuin huomasin kyseisen proteiinilisän kuuluvan ateriaani: heräsin hiestä märkänä ja jouduin juoksemaan vessaan hissin noustessa ylös melko agressiivisesti. Pimeässä vessassa ainakin tein melko vahvan epäilyn ruokamyrkytyksestä ja matojen osuudesta moiseen. Tätä ennen olin herännyt vähintään hämmentyneenä kun frendini kysyi, että kuseeko yläpunkan dude sen päälle. Kun sain hieraistua silmiäni ja analysoitua kysymyksen uudestaan, niin totesin että jannu todellakin virtsasi allensa ja lopputuote valui patjan läpi frendini sängylle. Kaverilleni koitti suihkureissu ja huoneen vaihto keskellä yötä. Aamulla "peemaniksi" ristitty Belgialaiskundi oli melko rikki kun kaverini ensin kehoitti kurkkaamaan peiton alle ja sen jälkeen kertoi heränneensä kultaiseen putoukseen. Sillä hetkellä vastaavana taloudenhoitajana ilmoitin, että en maksa siitä ilosta, että kaverini päälle virtsattiin keskellä yötä, enkä myöskään siitä ilosta, että sain todistaa tämän episodin. Poika kaivoi kiltisti kuvettaan.

Pääosa Puero Iguazulla vietetystä ajasta kului pelkästään tooodella lämpimästä säästä ja olemisesta nauttimiseen, altaalla, riippukeinussa, sängyssä, terassilla... Itse alueen nähtävyyttä, eli vesiputouksia kävimme ihmettelemässä kahdella päiväreissulla. Ensimmäinen ulottui rajan taakse Brasiliaan. Bussilla matkaa taitettiin n.15min rajamuodollisuuksineen. Kansallispuisto putouksineen oli oikein hieno ja sää hohtavan kuuma, kelpasi dallailla ja ihmetellä. Mestasta jäi kokonaisuudessaan huomattavasti parempi fiilis kuin edellisillä vesiputouksilla, Niagara fallseilla. Toisin kuin kanadalaiset, brassit eivät olleet onnistuneet pahemmin ryssimään mahtavaa luonnonihmettä neonvaloilla ja sirkushuveilla.

Toinen keikka putouksille tehtiin Argentiinan puolelta. Vaikuttava näky myös tältä puolen rajaa katsottuna. Brasilian puolelta putouksista sai paremman yleisvaikutelman, Argentiinassa pääsi putoavaa vettä pällistelemään läheltä. Jos pitäisi valita,vain toinen, suosittelisin vahvasti vierailua Argentiinan puolelta. Omaa retkeä varjosti kevyt ylipaine pääkopassa, joka ei suostunut oikein millään hellittämään. Syy paineeseen oli mitä yksinkertaisin: en ole harrastanut kunnollista liikkuntaa pitkään aikaan ja ravinnoksi on tullut nautittua hyvän ruoan sijasta enemmänkin teollisuusjätettä muistuttavia mössöjä. Olo on hieman sen mukainen ja kun syyllisen näkee peilistä niin ottaa pannuun. Valmiiksi ylipaineistettua pääkoppaani ei hellinyt tieto päin seiniä menneistä ja jo maksetuista varauksista venereissun ja paluumatkan osalta. Bookkausten mentyä pieleen kertyi odottelua muutama tunti ja jouduin jättämään isoimman putouksen reunalla käynnin välistä, jotta pääsin veneilemään putousten juurelle. Muu seurue valitsi toisin, itse en venereissun jälkeen ainakaan kadu päätöstäni. Putoukset näyttivät vielä mahtavammilta niiden juurelta katseltaessa ja nauroin huutonaurua kun kuski ajoi veneen putouksen alle. Vettä tuli niskaan melkoisesti! Molemmissa olisi toki ollut ihan asiallista käydä kun kerran tänne asti on eksynyt sekoilemaan, mutta minkäs teet...