Tokio

Tokioon eksyminen oli tähän mennessä reissun ehdotonta eliittiä. Mahtava kaupunki, joka vei mennessään heti kättelyssä. Tokio oli ollut alusta alkaen yksi niistä kaupungeista, joissa halusin ehdottomasti matkan aikana päästä käymään. Sinne pääseminen ei ollut kuitenkaan ihan yksinkertaisin operaatio. Ensimmäisissä matkasuunnitelmissa aikaa ennen San Fransiscoon påätymistä oli kolme viikkoa enemmän. Tämä aika oli lähes kokonaan suunniteltu Japanin kiertämiselle. Matkakumppanini työnantaja kuitenkin heitti kapuloita rattaisiin ja lähtömme venähti juurikin tuon kolme viikkoa. Juna Siperian halki kun ei kulje yhtään lujempaa, vaikka aikataulu olisikin kireämpi ja sille savotalle kun olimme lähteneet, niin vierailuista Venäjällä ja Mongoliassa emme halunneet karsia. Näin ollen jouduimme tylysti toteamaan, että Japani jää tällä erää kokematta. Kun lähtöä edeltävänä päivänä jo "varma" ja osittain maksettu Pohjois-Korean visiitti lopulta evättiin, oli heti ensimmäisenä ajatuksena käyttää siitä jäänyt aika pikapysähdykseen Tokiossa. Haasteeksi muodostui lennot, jotka oli jo varattu Pekingistä San Fransiscoon parin tunnin välilaskulla tässä maan mainiossa Japanin pääkaupungissa. Vaati kymmeniä sähköposteja, epävirallisia kyselyjä, tolkuttoman kalliita ulkomaan puheluita ja lompakkoa riipivän pitkiä odotuksia puhelinvaihteessa pitkin matkaa ja vastaus oli edelleen, että lentoa ei voi muuttaa. Emme kuitenkaan luovuttaneet, Tokioon oli päästävä! Pudotimme matkatoimiston pois välistä ja otimme yhteyttä suoraan Japan airlinesiin. Sekavan puhelun jälkeen virkailija ja allekirjoittanut olivat varmasti yhtä sekaisin, mutta sain mielestäni riittävän vahvistuksen sille, että voimme jättää jo kuukausia sitten varatusta San Fransiscon lennosta ensimmäisen pätkän Tokio-Peking käyttämättä (lentosääntöjen /vast. mukaan jatkolennot peruuntuvat automaattisesti jos jättää jonkun osuuden käyttämättä, eikä yli tonnin maksanutta Tyynenvaltameren ylitystä ollut varaa vaarantaa millään tavoin). Varasimme uudet, oikein kohtuuhintaiset lennot Pekingistä Tokioon 6 päivää aikaisempaa siirtymistä aiemmin toteutettavaksi. Näin Tokiolle jäi lopulta aikaa varsin kohtuullisesti lähes viikko. Tokion kentällä kävimme vielä varmistamassa Japan airlinesin konttuurissa, että onhan kaikki kondiksessa. Ei ollut. Reilu tunti kevyttä kädenvääntöä ja odottelua.  Vetoomukseni siihen, että kuunnellaan tarvittaessa aiempi puheluni lentoyhtiölle johti kuitenkin haluttuun tulokseen, kun asiakaspalvelu ei pystynyt aivan täysin varmasti sanomaan miten asia oli sovittu. Kivi pois sydämeltä ja vihdoin viimein kaupungin sykkeeseen...

Ihastuminen tapajtui välittömästi, rakastuminen ensimmäisten ravintolakeikkojen myötä. Tokio on maailman suurin metropolialue. Tokio Skytree-tornista 350m korkeudelta alkoi ymmärtämään alueen laajuuden. Kaupunki jatkui silmänkantamattomiin kaikkiin ilmansuuntiin. Valtavat rakennelmat, kuten Tokio dome hävisivät muun kaupungin sekaan lähes täysin. Väkeä riitti kaduilla riittämiin, mutta mikä parhainta oli meininki suurkaupungiksi todella lungi. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Liikenne oli erittäin kurinalaista. Koko viikon aikana emme nähneet yhdenkään jalankulkijan kävelevän päin punaista. Liikennevirta soljui tasaisen rauhalliseen tahtiin ja kaduilla pystyi sompailemaan ilman pienintäkään pelkoa siitä että löytää itsensä jonkun reikäpään ajoneuvon konepelliltä. Ainoa poikkeus rauhallisuuteen oli havaittavissa lounasaikaan ravintoloissa. Pidän itseäni yhtenä lännen nopeimmista syömäreistä, mutta en voinut kuin ihmetellä (ja kuunnella) millä tahdilla ja tarmolla paikalliset ryystivät nuudelit naamaansa. Häkellyttävää oli myös paikallisten ystävällisyys, joka sai välillä jopa hieman kiusallisia piirteitä. Olimme osallisina ja todistimme useita tilanteita, jotka olisivat johtaneet Suomessa ja melkeinpä missä tahansa muualla käsirysyyn tai kiivaaseen sanojen vaihteluun, Tokiossa kumarteluun ja kilpaa anteeksi pyytelyyn. Mahtavaa ja hauskaa porukkaa! Japanilaisten työmoraali ja pitkät päivät on tunnettuja juttuja. Raskas työ vaatii lepoa ja myöskin raskaat huvit. Metrossa ja kaduilla nukkuneet väsyneet (tai sammuneet) raskaan työn raatajat olivat todella yleinen näky. Oma suosikkini oli ilmeisen pitkäksi venähtäneiden after workkien jälkeen kadun varteen pahvilaatikon alustaksi laittanut pukumies, joka veteli maassa sikeitä siististi kravatti kaulassa satojen ihmisten vilistäessä ympärillä. Nähtävyyksien osalta pääkohteemme oli Richard Geren entisen koiran, Hachikon pronssipatsas (linkki1, linkki2) Tokiossa oli myös Sumo-turnaus, jonka kävimme tarkastamassa.

Yksi huikeimmista jutuista, jota vesi kielellä osasin myös odottaa, oli japanilainen ruoka. On käsittämätöntä, miten niinkin simppeli sapuska kuin Sashimi voi maistua niin levottoman hyvälle! Kyse on kuitenkin vain raa'asta kalasta. Loistavien sushin ja sashimin lisäksi tuli vedettyä mm. aivan levottoman hyvä sipulipihvin tyyppinen hässäkkä. Enimmäkseen energiaa imettiin kuitenkinedullisista nuudelikeitoista ja erilaisista liha-riisisysteemeistä, joita myytiin joka ikisessä kulmassa. Paikallinen Asahi olut ei välttämättä aiheuta merkittäviä tunteita olut fiilistelijöiden keskuudessa, mutta omaan makuuni sopi mitä mainioimmin. Niitä harvoja kyseisen juomalajin edustajia, joita allekirjoittanut voi ryystää lähes loputtomasti ilman tukalaa ja turvonnutta oloa jo muutaman kumotun tuopin jälkeen.

Tokion metrossa hinnoittelu perustuu etäisyyksiin ja suoritettuihin vaihtoihin. Hiukset lähtisivät päästä jos lippua automaatista ostaessa alkaisi pähkimäön minkä arvoinen tinketti pitää kouraan ottaa. Systeemin hienous piilee joka asemien poistumispuomeilta löytyvistä fare adjustment automaateista, joilla pystyy nopeasti ja näppärästi tasaamaan kyydin hinnan. Turistiystävällinen systeemi, kattavassa ja ajoittain varsin tiukkaan ja tiheään kansoitetussa kulkuvälineessä (youtube pätkässä nähtyihin "metrovaunuun sullojiin" ei törmätty). Hintataso oli odotusten mukaan lähes Suomen tasolla, muttei kuitenkaan niin korkea kuin odotimme. Jos malttaa, niin viidellä eurolla syö jo oikein asiallisesti ja ravintolasta tuopin voi saada vähän reilulla kolmellakin eurolla. Ruoka oli kuitenkin sen verran hyvää ja kun olutkin maistui, niin reissubudjetti natisi rankasti liitoksissaan. Etelä-Amerikassa on aikaa ja osuva hintataso kompensoida nyt syntyneitä lovia.

Jotain negatiivistakin palautetta on annettava. Tokion yöelämästä ei ainakaan tällä erää löytynyt sellaista paikkaa jossa allekirjoittanut olisi viihtynyt alkuunkaan. Oli ja on myös erittäin häkellyttävää kuinka röyhkeän avoimesti ja todella runsain määrin Tokion öisillä kaduilla kaupunginosaan katsomatta käytiin kauppaa ihmisistä. Poliisin osuessa paikalle toiminta jäätyi näennäisesti hetkeksi, mutta jatkui taas valtoimenaan kun konstaapelin pää kääntyi toisaalle. Majoitus (Asakusa smile hostel) ei myöskään ollut täysin kohdillaan. Sinällään ei meikäläiselle ole juurikaan väliä missä käy silloin tällöin yöllä päätään lepuuttamassa ja huuhtelemassa kainaloitaan, mutta suotavaa olisi ettei paikan seinistä puskisi home läpi. Tokio oli täysin täyteen buukattu, emmekä jaksaneet edes miettiä majoituksen vaihtoa. Seurauksena oli aamuinen tolkuton kutina ja ajoittain rankastikkin turvonneet luomet. Oireet onneksi helpottivat parissa tunnissa kun pääsi ulkoilmaan.

Totuttautuminen seuraavan kohteen, eli San Fransiscon aikaan aloitettiin jo viimeisenä iltana pyörimällä kaupungilla aina aamuun asti. Parin tunnin yöunien ja huoneen luovuttamisen jälkeen oli tarkoitus hengailla vielä päivä kaupungilla. Väsymys ja olotila ei kuitenkaan tukenut tätä ajatusta. Ensin etsimme sopivaa lepäilypaikkaa puiston nurmelta, mutta päätimme kuitenkin parhaaksi lähteä hyvissä ajoin (11h ennen lennon lähtöä) lentokentälle elpymään. Onneksi tuli pari vuotta sitten hommattua Diners Clubin luottokortti, jolla pääsimme lentokentän loungeen. Oma loossi parilla nahkadivaanilla ja juomatarjoilu olivat oikein kohdallaan. Lähes 6h unet täysin oikea aikaisesti vuorokauden vaihtuessa San Fransiscossa ja nyt lennolla on helpompi sinnitellä hereillä. Kone rullasi liikenteeseen Tokion kentältä sunnuntaina 26.5. klo 00.05 ja perillä pitäisi olla lauantaina 25.5. klo 17 jälkeen. Maailman matkailun ohessa myös hieman aikamatkailua. Seuraavaksi Pohjois-Amerikan road trip aina 16.7. asti, jolloin on edessä lento New Orleansista Aruballe. Rajoittavia tekijöitä välillä on lento 20.6. Chicagosta Winnipegiin. Kaikki muut liikesuunnitelmat, sun muut selviävät sitä mukaa kun matka taittuu. Rantateitä pitkin ajelu Friscosta Los Angelesiin, käynnit Vegasissa ja Crand canyonilla ainakin. Teksasissa olisi kiva piipahtaa ja yrittää ajautua katsomaan livenä NBA playoff matsi.