Peking

Kiinaan saapuminen oli ihmeellistä. Maisemat vaihtuivat junan ikkunassa todella radikaalisti. Käytännössä koko valoisa aika joka Kiinan puolella rullattiin oli joko upeaa vuoristoa, tai rakennettua-aluetta. Muutos oli melkoinen: Mongolia oli silmiinkantamattomiin pelkkää erämaata, Venäjä metsää, lisää metsää, epävirallisia kaatopaikkoja ja ei niin viehättäviä kyliä sekä kaupunkeja. Pekingiä lähestyttäessä aisti jo junasta käsin, että meininki on melkolailla erityyppistä kuin edellisten kolmen viikon aikana. Kaupungissa asustelee vaatimattomat 19miljoonaa ihmistä, joista epäilemättä puolet olivat perille pääsymme aikaan rautatieasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Jaloissa pyörineiden pienten ihmisten ja levottoman puheen hälinän lisäksi silmiin pisti välittömästi jo tiedossa ollut ja junassa spekuloitu ilman laatu. Taivas oli kirkas, aurinko tosin paistoi sakean usvan takaa. Sama usva peitti myös kauempana olleet rakennukset ja sen pystyi aistimaan melko helposti myös hengityselimillä. Illan tullen sakea saastepilvi paljastui vielä selkeämmin ajoneuvojen ja rakennusten valoissa. Toinen silmiinpistänyt seikka oli kaupungin yleisilme. Vaikka olenkin maininnut jokaisen vierailemamme venäläisen kaupungin, sekä Ulan-Batorin kohdalla, että ne ovat olleet yllättävän siistejä, niin tässä yhteydessä on painotettava, että yllättävän siistejä verrattuna aikaisempiin kokemuksiini venäjältä. Peking on edellisiin verrattuna jotain ihan muuta. Yleisilme, julkiset tilat ja liikuntavälineet ovat erittäin siistejä verrattuna viimeisimpiin mestoihin joissa tuli pyörittyä Münchenin jälkeen. Siinä missä torilta Jekaterinburgissa puuttui kolmasosa kivetyksen kivistä ja roskikset olivat hajasijoitettu kansalaisten toimesta ilman selkeätä logiikkaa puiden juurille, harjasi taivaallisen rauhan aukiolla paikallinen puistovahti purukumia maasta hammasharjalla.

Majoittumisen jälkeen otimme heti suunnan kaupungin sykkeeseen. Perjantainen meininki Pekingin kaduilla saa Kallion ammattilaisten touhun näyttämään puuhastelulle. Kello ei ollut lyönyt vielä 21, kun juottoloiden edessä huonovointisimmat tavailivat norjan alkeita tai nojailivat lyhtypylväisiin. After workit olivat lähteneet jossain määrin räpylästä myös melko monella ravintolan sisäpuolelle vielä jääneellä. Pöydät täyttyivät juomiseen ja syömiseen väsyneistä, sekä rähinäpullosta maistaneista. Vahvasti haalealta vedeltä maistuneen paikallisen oluen kyytipojaksi oli tarjolla pientä suuhunpantavaa. Koska ruokalistan erikoismerkit eivät auenneet ja yhteistä kieltä ei löytynyt, kävimme tarkastamassa tarjoilijan kanssa mitä eri vaihtoehtoja on tarjolla. Reilu valikoima matoja, toukkia ja tunnistamattomaksi jääneitä äyriäisiä. Jäi tällä kertaa vielä vetämättä. Syötyä toki tuli kaikenlaista, mitä todennäköisimmin rekkua ja varmuudella ainakin ankan aivoja. Ravintoloista mieleenpainuvinta oli eri elikoiden osien hyödyntäminen. Naudan sisukkaa, tai kanan rintafilettä ei juuri näkynyt. Sen sijaan selkärankaa, sisäelimiä, kamaraa, rasvaa ja ihan kaikkea muuta löytyi yllinkyllin. Muita huomioitavia seikkoja Pekingin ravintolakulttuurissa oli kaiken mahdollisen roskan yms. dumppaaminen suoraan lattialle, hyvin yleisesti aterioinnin lomassa poltetut savukkeet, sekä poikkeuksellisen suuri syömättä jätetyn ruoan määrä (jos en omalla tikkutekniikallani meinannut aina jaksaa kaapia lautaselta kaikkein viimeisimpiä jämiä, niin paikallisväestö ei vaivautunut moiseen juuri lainkaan).

Kaupungilla pyörittiin tuttuun tyyliin ympäriinsä, ilman sen kummempia paineita tiettyjen nähtävyyksien bongaamisesta. Täsmäiskut suoritettiin Taivaallisen rauhan aukiolle, kiellettyyn kaupunkiin, sekä tietysti todella vakuuttavalle Kiinan muurille. Muuri on häkellyttävä rakennelma ja ehdottomasti näkemisen arvoinen! Edellä mainittujen lisäksi kävimme tarkastamassa akrobatia näytöksen, jonka suoritukset olivat astetta kovemmat kuin sirkus Finlandialla on ohjelmistossaan. Huikeita vetoja ja osoituksia ihmiskehon suorituskyvystä. Toivottavasti oma kroppa ei ota ihan koko loppureissuksi ensimmäisen kuukauden notkahdusta, vaaka näytti Pekingissä pyöreät 90kg, lähtiessä lukema oli 85kg. Itsetuntoa hiveli paikallisen nuoren hameväen osoittama suorasukainen kiinnostus kaduilla tallanneisiin länkkäreihin. Pariin otteeseen nuoret tytöt tulivat pyytämään, josko he pääsisivät meidän kanssa yhteiskuvaan ja kikattelivat ja kiittelivät naamat näkkärillä kun kuvat oli saatu räpsittyä. Ulan-Batorin jälkeen Pekingin liikenne oli melko maltillista. Sähköstään voimansa ammentaneet skootterit ja fillarit hiipivät salakavalan hiljaisesti kapeilla hjtongeilla takavasemmalta. Kun allekirjoittaneen suunta vaihtuu ajoittain erittäinkin ennalta-arvaamattomasti, oli kohtaamiseni skootterin kanssa erittäin todennäköinen, mutta tällä erää jatkan matkaa vielä ehjin nahoin...mainittakoon vielä erittäin asiallinen majoitus (lucky family hostel), sekä oikein ystävälliset hinnat.

Peking oli erittäin asiallinen ja aikaa siellä olisi voinut viettää helposti vielä pari päivää pidempään. Mielenkiinto Kiinaan kasvoi rutkasti, täytyy yrittää päästä kylään joku toinen kerta johonkin toiseen kaupunkiin...