Buenos Aires

Jos kiteytän fiilikseni Buenos airesista yhteen sanaan, se on "mahtava". Tähän mennessä reissun ehdottomasti parhaat vajaat kolme viikkoa tuli hengailtua ko. kaupungissa. Kaikki mahtavuus ei välttämättä mene pelkästään kaupungin piikkiin. Moni lanka yhdistyi vierailun aikana tavoilla, joita en oikein edes ymmärrä ja päällä oli aivan uudenlainen "flow". Hymyilytti niin, että naamaan sattui! Reissun ensimmäiset 7kk olivat mahtavia, niiden jälkeinen aika Buenos airesissa vielä paljon enemmän. 

Kävelykierroksen oppaan ajatus siitä, miksi BsAs on erityisesti eurooppalaisten matkaajien keskuudessa niin pidetty osui mielestäni aika hienosti kohdalleen. Vapaasti suomennettuna ja hieman höystettynä hän sanoi jotakuinkin seuraavaa: "BsAs on niin eurooppalaisen ja kotoisan oloinen kaupunki, että se tuntuu tutulle ja turvalliselle. Samaan aikaan se on kuitenkin niin totaalisen erilainen, että se kiehtoo vierailijaansa huikealla tavalla". Eurooppalaisen oloinen kaupunki BsAs todellakin on, turhaan kaupunkia ei kutsuta Etelä-Amerikan Pariisiksi. Iso osa vanhojen ja mageiden rakennusten materiaalista on raijattu viime vuosisadan alkupuolella euroopasta ja ne ovat eurooppalaisten arkkitehtien suunnittelemia, sekä eurooppalaisten siirtolaisten rakennuttamia. Toisin kuin muissa Etelä-Amerikan maissa, myös väestön perimä on lähes täysin eurooppalaista. Toisin kuin ympäröivissä maissa ja alueilla, näillä nurkilla paikallinen kantaväestö ei pannut juurikaan hanttiin kun eurooppalainen valloittaja rantautui maihin. He joko pakenivat ympäriinsä, tai heidän tarunsa päättyi siihen paikkaan. Myös siirtolaisvirrat olivat isompia kuin muille ympärillä oleville alueille. Kaikesta eurooppalaisuudesta huolimatta, BsAs on kuitenkin hyvin Etelä-Amerikkalainen kaupunki ja todellakin tuohon yhdistelmään kiteytyy iso osa kaupungin vetovoimasta ja viehätyksestä. Ehkäpä hieman tutumman oloinen ympäristö teki myös hieman kotoisamman fiiliksen.

Tykästyimme kaupunkiin niin paljon, että emme malttaneet pysyä poissa. El Calafaten käynnin jälkeen palasimme alkuperäisistä suunnitelmista poiketen vielä viideksi päiväksi takaisin. Auringon paistaessa jazz-festareiden aikaan fiilis kaupungissa oli huikea, eikä meno laantunut festareiden jälkeenkään. Itseeni iski ainakin eniten juuri tunnelma kaupungin pienillä kaduilla, sen kahviloissa, puistoissa, toreilla, kaikkialla. La Boca, Recoleta ja Palermo olivat alueista suosikkini, mutta yhtälailla loistofiilis oli muuallakin. Koko ajan ja joka päivä tuntui tapahtuvan jotain. Live-keikkoja, tangoa tanssahtelevia pareja, katukaupustelijoita ja -taiteilijoita, iloisia ja eläväisiä ihmisiä, jengiä ihmettelemässä kadunvarsilla kaikkea menoa ja meininkiä...energiaa ja elinvoimaa rennolla meiningillä!

Ohjelmaa osui kohdalle melkoisesti, mutta monta päivää tuli nautittua vain olemisestakin. La bomba del tiempo nimeä kantaneessa showssa rumpuryhmä hakkasi improvisoituja rytmejä todella komiasti. Kun ryhmää kävi hetkellisesti vahventamassa pari a-luokan saksofonistia nousi tunnelma täpötäydellä ulkoilmaestradilla kattoon. Rento meininki ja mahtavaa soitantaa. Hienoa musisointia tarjosi myös Buenos Aires jazz festarit, sekä useana päivänä väkeä kaduille keränneet live musisoinnit mitä erilaisemmissa skaaloissa. Huikein musikaalinen näytös tuli koettua todella yllättäen. Istuin saksalaisen kämppikseni kanssa oluella kun viereisen pöydän miekkonen lainasi ohikulkijalta kitaraa ja alkoi säestämään pöydässä ollutta varsin pientä ja siroa rouvaa. Naisesta lähti aivan käsittämätön ääni ja hän hallitsi myös show:n elkeet loistavasti. Alkuun hän veti aariaansa ainoastaan meille, mutta biisin loppuun mennessä kadulta oli liikenne pysähtynyt ja ympärillämme oli arviolta toistasataa ihmistä taputtamassa ja hurraamassa.  En epäile hetkeäkään, etteikö nainen olisi saattanut olla kaupungin oopperan suurin stara joka päätti vetää ex-tempore performanssin dinnerinsä päätteeksi. Huikea kokemus!

Useiden ravintoloiden terasseilla tippejä keräilemään oli kertynyt pareja jotka tunsivat tangon salat. He pyörähtelivät näyttävästi tovin ja keräsivät sen jälkeen rahat talteen hölmistyneinä showta tuijottaneilta turisteilta. Yhtä lailla kaduilla ja puistoissa näkyi hyvin eritasoisia tanssijoita hiomassa kuvioitaan. Yöelämää kaupungissa oli hehkutettu ja parin testin perusteella ei syyttä. Huomioinarvoista illanvietossa Buenos airesissa oli hieman pohjoismaista poikkeava rytmi. Päivällistä popsittiin 22 aikoihin ja pisimmät jonot yökerhojen oville kerääntyi vasta 03 aikoihin. Vielä aamu 9 aikaan monesta mestasta kaikui kovat juhlinnan äänet. Oma kisakunto ei ihan niin pitkälle kantanut, mutta päivärytmit menivät visiitin aikana totaalisen uusiksi.

Urheiluviihteen osalta kävimme tsekkaamassa legendaarisen Boca juniorsin otteita paikallisille vähemmän legendaarisen lajin, koriksen osalta. Ei ihan korisliigan tasoista palloilua, mutta fiilis yllättävän tyhjäksi jääneessä salissa oli kuitenkinjotain muuta kuin kotimaan liigassa. Myös Bocan fudismatsiin yritimme päästä, mutta ikävä kyllä reissu jäi vain yritykseksi. Lippuja kun ei ole tarjolla oikeastaan muuten kuin epävirallisilta markkinoilta ja molemmat kontaktimme sillä kaupan osa-alueella tekivät yllättäen oharit. Meininkiä stadionilla kuulosteltiin ja fiilisteltiin ensimmäisen puoliajan verran ja tunnelma mestan ulkopuolellakin oli kokemus sinänsä. Bocan matsin jäätyä sivusuun suuntasin seuraavaksi River platen peliin, jonne liput irtosivatkin helposti turisteja peleihin kuskaavan tahon kautta. Matsi oli melkoista kuraa, mutta kokemus aina stadionin lähestymisestä sieltä poistumiseen oli todellakin käymisen arvoinen. Paikalliset sanoivat muutamaan otteeseen, että jos on nähnyt fudispelin euroopassa ei ole nähnyt vielä yhtään mitään. Eurofudis on urheilua, näillä nurkilla se on uskonto! Jumala jonka nimeen täällä vanotaan on nimeltään Maradona. Diegon lempinimi dios tai legendaarista kymppipaitaa mukaillen d10s, eli jumala, on sutattuna varmasti kaupungin jokaikisen rakennuksen kylkeen. Leo Messin nimi ja naama ovat myös melko yleinen näky katukuvassa. Seuratasolla väriä tunnustetaan melkoisen vahvaan sävyyn! Opas kertoi kieltäytyneensä ottamasta edellisellä viikolla vierasjoulkueen peliasuun pukeutunutta turistia mukaan jos hän ei vaihtaisi kledjujaan. Väärässä paidassa väärälle stadionille eksyminen voi käydä jopa hengen päälle ja nähtyäni meiningin jo stadionille johtaneessa jonossa, en epäile hetkeäkään etteikö niin voisi käydä. Kaikki paikalle eksyneet muutamat kymmenettuhannet ihmiset lauloivat ja hyppivät koko toisen puoliajan, eikä kotijoukkueen maalin jälkeen riemulla tuntunut olevan rajaa. Surkea peli, hyvä fiilis, loisto kokemus. Hämmentävän detailin fudismatsiin loi Saltassa tapaamamme suomalaispariskunnan eksyminen samaan ryhmään, pieni maailma...

Katujenvarsia värittivät lukuisat katutaideteokset, joihin kävimme tuustumassa opastetun kierroksen merkeissä. Johtuen lukuisistakin eri syistä, Buenos Airesia koristaa lukuisat maailman parhaimpien katutaiteilijoiden väsäämät teokset. Toki epämääräisempääkin tuhrimista oli nähtävillä totuttua runsaammin. Muutamia todella asiallisia piirrustuksia joita tuijotellessa ei auttanut kuin ihmetellä. Tulipa tekemisen riemun keskellä hypättyä lentokoneesta 3km korkeudelta. Edellisestä laskuvarjohypystäni oli kulunut 11vuotta, joten nyt oli korkea aika ottaa uusiksi. Ikävä kyllä hyppylisenssi ehtii tuossamajassa vanhentumaan ja nyt homma oli toteutettava tandemina. Vaikka ajatus selkään sidotusta viisikymppisestä miehestä ei innostanut, niin vapaapudotuksen riemua se ei onnistunut vähentämään.

Majoitus kaupungista löytyi kolmesta eri hostellista. Kämppien vaihdon takana ei ole mitään dramaattisia kultaisen suihkun uusintoja tai vastaavaa. Loppujen lopuksi asustaminen kolmessa eri kaupunginosassa avasi kokonaiskuvaa kaupungista hieman enemmän, oman kämpän ympäristössä tulee kuitenkin aina pyörittyä hieman enemmän. Ruoan puolesta Buenos Airesissa jatkui heti Argentiinaan tulosta alkanut dietti,mjoka koostuu pitkälti ja ainoastaan punaisesta lihasta ja punaviinistä. Kroppa huutaa hoosiannaa, mutta mitä muutakaan täällä voi syödä?!! Ei ainakaan tolkuttomasti tarjolla olevia sokeriöveriyllätyksiä. Paikalliset ovat todella ylpeitä "dulce de lechestä", käytännössä analyysini mukaan kondensoidusta maidosta väsätystä kinuskista. Moista herkkua on tarjolla kaikkialla ja kaikilla ihmismielen visioimilla tavoilla tarjoiltuna.

Hintatasoltaan Buenos aires ei ole ainakaan Boliviasta tai edes Argentiinan pohjoisosista saapuvalle kovin ystävällinen. Maan talous on kuitenkin sen verran sekavalla tolalla, että tolkuttoman inflaation myötä paikallisilla ei ole pätkääkään uskoa omaan valuuttaansa. Näin ollen pankkiin talletettujen pesojen sijasta natiivit sullovat yhdysvaltain dollareita patjoihinsa aina kun niitä käsiinsä saavat. Valtio onkin kieltänyt dollarin myynnin ja muun jakelun maassa. Näinpä Argentiinassa rehottaa tolkuttoman laaja ja kova mustamarkkina yhdysvaltain dollarin ympärillä. Koska sana "mustamarkkina" luo pahaa kaikua, käytetään kansalaisten keskuudessa yleisimmin termiä "sininenmarkkina". Nk. "Bluedollarin" kurssi voi olla katukaupassa jopa puolet parempi kuin se on virallisesti. Eli kun rahanvaihtopisteistä 1$ vastaan saa n. 5-6pesoa, niin kadulla vaihtokauppaa suorittavilta sadoilta "vaihtajilta" voi 1$ vastineeksi saada kuuleman mukaan jopa 12pesoa. Meidän vierailumme aikana epävirallinen kurssi pyöri n. 9.7peson paikkeilla. Koska länsimainen rappioturisti ei valuuttakursseja seuraa, onhan raha vain kasa paperia taskun pohjalla, on Argentiinan valtio fiksannut myös rappiolänkkärin paremmin tunteman Big Mac indeksin. Koska liian halpa Big Mac ateria kuvastaisi liikaa maan talouden rappiotilaa, paikalliset päättäjät lähettivät ko. roskaruokabrändille vetoomuksen, että kyseinen ateriakokonaisuus poistettaisiin maan McDonaldsien listoilta. Näinpä Argentiinan mäkkäreiden menusta ei Big Mac ateriaa löydä. Niitä kyllä myydään jos osaa kysyä, hintakin on vain murto-osa menulta löytyvien ateriakokonaisuuden vastaavista (huom! Mäkkärissä en ole syönyt sitten Dallasin ja sekin taisi olla ainut kerta koko reissulla).

Voisin kirjoittaa Buenos Airesista, siellä tapaamistani ihmisistä ja fiiliksistäni vielä pitkät tarinat. Ihan kaikkea en kuitenkaan tännekään rustaa ja nyt ei tällä erää enempää jaksakaan. Eteeni kannettiin juuri dinnerin kruunuksi tilaamani digestiivi. Keskityn sen nautiskelemiseen ja painun pikku hiljaa unten maille!