Matkaan lähteminen vaati yhtä sun toista. Isoin rasti oli kuitenkin päätöksen tekeminen ja kaikki muu sujui sen jälkeen enemmän tai vähemmän omalla painollaan. Kun tiesi mitä varten valmisteluja teki, niin ajoittaisista ongelmista ja etenkin loppua kohden lisääntyneestä kiireestä huolimatta oli touhutessa koko ajan pieni hymy naamalla.
Simppeliä valmisteluista teki Madventuresin poikain rustaama reppureissaajan raamattu: Kansainvälisen seikkailijan opas. Ko. opuksesta löytyy kaikki tarvittava tieto tämän tyyppistä reissua suunnittelevalle ja vähän enemmän. Tuon opuksen lisäksi tuli luettua kymmeniä matkablogeja ja muutamia aiheeseen liittyviämkirjoja. Onnekseni olen päässyt matkustamaan lyhyitä reissuja melko paljon ja mitä erilaisempiin paikkoihin. Viimeisen 7 vuoden ajan kaikki lomani on alkanut rinkka selässä ja öitä olen viettänyt matkoillani enemmän hostelleissa tai taivasalla, kuin 5 tähden hotelleissa. Näin ollen perustuntuma reissaamiseen ja reissussa tarvittaviin kamoihin oli jo olemassa. Toki 10kuukauden yhtäjaksoinen oleskelu ulkomailla ja hillitön kiinnostus poiketa päällystetyiltä teiltä kiipeämään, sukeltamaan, jne. lisäsivät taakkaa selässä jonkinverran aiempiin matkoihin verrattuna. Lähtiessä kaikki kamani painoivat 23,5kg. Melko yleinen raja laukun painolle lennoille on 20kg. Se alittui ensimmäisellä lennolla hienosti, kun vaaka näytti 19,9kg. Tavoite on päästä vielä turhaksi osoittautuneiden tavaroiden ja erityisesti kirjojen dumppaamisen jälkeen kaikkineen alle 20kg (kirjoja on lähtiessä aika läjä matkassa trans mongolian junareissua silmällä pitäen). Yhdessä vaiheessa matkan suunnittelua otin tosissani selvää ajatuksesta, että matkan maailman ympäri toteuttaisi ainoastaan käsimatkatavaroilla. Lopulta tuo ajatus jäi hyvin kaukaiseksi, mutta kiehtoo siinä määrin, että seuraavaan reissuun saatan hyvinkin lähteä alle 10kg säkki selässä ja nesteet pakattuina läpinäkyvään pussiin, alle 100ml purnukoihin.
Omalta osaltani aloitin valmistelut karkeasti puolisen vuotta ennen lähtöä. Aloin pikkuhiljaa hankkimaan tietoa kohteista, keräämään infoa pitkään reissaamisesta ja haalimaan kamoja, joita minulla ei ollut tai ne vaativat päivitystä. Puoli vuotta ei ole yhtään liian aikaisin, hommaa riitti aivan lähtöä edeltäville minuuteille asti. Oleellisimpia juttuja jotka meinasi jäädä omalta osaltani vähän liian myöhäiseksi olivat rokotusten hankkiminen ja viisumit. Rokotteiden pistely ottaa pahimmassa tapauksessa oman aikansa, onneksi allekirjoittaneella oli pääosa jo pohjilla, joten viimeiselle viikolle jäi vain neljä. Viisumeiden anomisessa menee oma aikansa ja vaikka laitoin hakemukset Venäjälle, Mongoliaan ja Kiinaan jo helmikuussa sain passini takaisin vasta viikkoa ennen lähtöä. Päivää ennen lähtöä olisi pitänyt lähettää passi vielä Pohjois-Korean lähetystöön Berliiniin ja anoa passin kaksoiskappaletta, koska em. maan Pekingin lähetystö ei suostunut lopulta käsittelemään eurooppalaisen matkaajan viisumianomusta. Sääli, sillä matkustuslupa Pohjois-Koreasta oli meille jo myönnetty ja olisin vieraillut Pyongyangissa enemmän kuin mielelläni. Ensi keralla...
Lista asioista oli yllättävän pitkä: musiikin kerääminen mp3 soittimeen, hammaslääkäri, normi lääkäri, vakuutukset, pankkikortit, muut raha-asiat, muutto- ja matkustusilmoitukset, passikuvat, asiakirjojen skannaaminen, kamojen hankkiminen ja kuositus, lippujen varaaminen, duuniasioiden hoitaminen lähtökuosiin, auton ja asunnon myyminen, muutto, kamojen ahtaminen 4m2 varastoon, läksiäisten järjestäminen, suomenlipun ompelu rinkkaan, jne.
Kaiken kaikkiaan omat valmisteluni sujuivat kuitenkin luvattoman helposti. Asunnolle ja autolle löytyi ostajat heti kättelyssä, tavaroille löytyi edullinen varasto ennenkuin ehdin moista edes tiedutelemaan, jne. Suurin huolenaihe tämäntyyppisillä reissuilla, eli matkabudjettikin kertyi lopulta helposti. Tähän johti aikoinaan tehty kova duuni ja oikeat ratkaisut, sekä oikea aika lähteä. Leipätyössä ahkeroimalla en olisi onnistun6t omalla elämäntyylilläni budjettia kasaamaan, mutta onnekseni olen onnistunut tekemään pari ihan asiallista kauppaa. Ainoat hengenahdistusta aiheuttaneet seikat olivat kaikkien hankkimieni varusteiden ja muiden valmisteluiden kustannukset (vaikka tälläkin saralla pääsin luvattoman helpolla ja huomattavasti alle listahintojen, kiitos niille joille se kuuluu!) ja viimeiset pari tuntia ennen lähtöä kun totesin kuinka paljon things to do listaa on vielä jäljellä. Viimeisenä yönä unet jäi kohtuu vähiin, mutta vielä ei ole ainakaan tullut kovin kylmää hikeä sen suhteen että jotain olisi jäänyt tekemättä.
Valmisteluiden parasta antia oli ehdottomasti läksiäiset sekä perheen ja ystävien parissa vietetyt viimeiset hetket kotimaassa. Kiitos kaikille läsnäolleille! Vaikka reissu onkin käsittämättömän hieno juttu, niin hieno muistutus loppumetreillä siitä millä todella on merkitystä! Ja myöskin siitä, että kotiin on joskus aikanaan oikein hyvä tulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti