Tänään lähdin ja samalla tuli noin suurinpiirtein vuosi täyteen siitä hetkestä kun tein lähtöpäätöksen tienvarressa keskellä Serbiaa. Mietin matkan lähestyessä päivä päivältä enemmän, miten tähän asti lopulta pääsin. Istuessani tällä hetkellä koneessa Rigan kautta kohti Frankfurtia, en vieläkään usko, että aion olla reissussa 10 kuukautta. Vaikka matka maailman ympäri on ollut haaveenani jo lähes niin kauan kuin jaksan muistaa, niin en olisi vielä vuosi sitten pistänyt senttiäkään kiinni sen puolesta, että reissuun joku päivä lähden. Tässä vaiheessa päätös ei tunnu enää kovinkaan erikoiselle, kyse on kuitenkin vain 10 kuukaudesta ja reissaamisesta. Viime kevääseen asti se oli kuitenkin ainoastaan kaukainen haave, jonka olin jo osittain mielessäni haudannut. Juuri sen vuoksi olen jo tässä vaiheessa aivan äärettömän onnellinen ja melko ylpeä itsestäni. Olen saanut tästä koko prosessista irti jo aivan älyttömästi, ennenkuin olen ehtinyt edes ensimmäiseltä lennolta laskeutua.
Jokainen matka vuosien saatossa on vahvistanut haavettani. Jos en tuhansia, niin satoja tunteja olen pyörittänyt ajatusta päässäni ja paperilla. Mitä enemmän reissusta haaveilin, sitä kaukaisemmaksi se tuntui kuitenkin ajautuvan. Niin kauas, että totesin jo ääneen muutamalle ystävälleni, että turhanpäiväistä haihattelua ja tekemättä se kuitenkin jää.Tapahtumat jotka lopulta johtivat siihen, että sain kerättyä itseni ja lähdin toteuttamaan unelmaani, ovat näin jälki käteen ajateltuna vähintään hämmentäviä. Kokonaisuuteen liittyy todella paljon pieniä yksityiskohtia, sekä isoja muutoksia jotka ravistelivat lopulta sen verran tukevasti, että päätös syntyi. Merkittävimpänä tekijänä tarvitsin liudan vastoinkäymisiä, joita elämä eteeni heitti. Niiden myötä heräsin ajattelemaan. Ajattelun keskeisimpänä teemana oli "elä unelmaasi, älä unelmoi elämääsi". Seuraavat 10 kuukautta on (ja toivon mukaan tulee olemaan) hyvin pieni osa maallista taivallustani ja elämässäni on (ja tulee olemaan) paljon tätä retkeä merkittävempiä asioita. Uskon kuitenkin vakaasti, että kokemukset ja muistot jotka tästä käteen jäävät tulevat olemaan iso syy leveään hymyyni siinä vaiheessa kun käytän taas vaippoja ja nautin päivälliseni letkun kautta.
Potkua syntyneelle päätökselle keksin loppujen lopuksi lähes kaikesta. En tiedä oliko halu lähteä muodostunut pääni sisällä jo niin vahvaksi, että jokainen aivojen saama impulssi muodostui perusteeksi matkan toteuttamiselle. Vai olivatko kaikissa kirjoissa, kuvissa, kappaleissa, ohjelmissa, keskusteluissa, jne. olleet syötteet oikeasti sen suuntaisia, että ne olisivat ohjanneet jonkun muunkin vastaavasta haaveilleen tekemään saman ratkaisun? Tuossa ohessa muutama linkki ja kuva, jotka ovat pistäneet allekirjoittaneen ajattelemaan. Ajatuksien herättelyssä suurin kiitos kuuluu kuitenkin kaikille niille, jotka ovat vuosien saatossa kanssani reissuja heittäneet, tai aihetta sivuavia keskusteluja käyneet. Thanks! Helppoa päätöksen tekeminen ei ollut, pyörittelin ja tuijottelin virkavapaa anomustani pöydälläni useita tunteja ennenkuin kiikutin sen esimiehelleni. Vielä senkin jälkeen tuijotin kyseistä lappua pitkät tovit ja mietin mitä olin oikein tekemässä. Empimiseni tuntuu näin jälkikäteen todella tyhmälle: päätös oman unelman toteuttamisesta pitäisi kaiken järjen mukaan syntyä melko helposti. Etenkin kun ainoat asiat joista jouduin kenties luopumaan olivat rutiinit, niiden luoma tietynlainen turvallisuuden tunne ja eteneminen työelämässä. Töitä ehdin tekemään vielä useaan kyllästymiseen asti ja olen sillä saralla kuitenkin vasta täysin alkumetreillä. Rutiineista, tavaroista ja kodista luopumisesta syntyi välitön vapauden tunne, joka on ainakin tällä hetkellä niin mahtava, etten voisi vähempää kaivata yhtäkään varastoon työntämääni kilkettä tai riepua.
Lopulliset syyt syntyneeseen päätökseeni tuskin selviävät koskaan täysin itsellenikään, vaikka kuinka miettisin ja jatkaisin tätä tarinaani. Eikä syillä ole loppujenlopuksi mitään merkitystä. Lähtemiseni on jostain syntyneen kipinän ja haaveen, elämän eteen heittämien asioiden ja ympäristöstä imettyjen vaikutusten summa. Lopputulos ratkaisee: kone on ilmassa ja reissu alkanut.
Tuosta linkkiä ja tuosta.
Ja vielä pari lainausta Paulo Coelholta:
“There are moments when troubles enter our lives and we can do nothing to avoid them.But they are there for a reason. Only when we have overcome them will we understand why they were there.” ― Paulo Coelho, The Fifth Mountain
" What does the world want of me? Does it want me to take no risks, to go back to where I came from because I didn't have the courage to say "yes" to life?” ― Paulo Coelho, Eleven Minutes
“There is only one thing that makes a dream impossible to achieve: the fear of failure.” ― Paulo Coelho, The Alchemist
"When you want something, all the universe conspires in helping you to achieve it.” ― Paulo Coelho, The Alchemist
"It's the possibility of having a dream come true that makes life interesting.” ― Paulo Coelho, Alchemist
